Tuulenpesän Jääkaisla

Päiväkirja

☆ 13.05.2017, Irtohypytystapahtuma

Heti edellisestä irtohypytystapahtumasta selvinneenä koitti sunnuntai aamu ja matka kohti etelää, jossa oli luvassa seuraavaa samanlainen tapahtuma. Tällä kertaa vuorossa olivat 2-vuotiaat varsat, joten mukaamme lähtivät ori Tuulenpesän Kuusoturi eli Uuno ja tamma Tuulenpesän Jääkaisla eli Kaisla. Aluksi hieman jännitti, kuinka kaksikko tulee yhteisestä matkasta suoriutumaan, mutta aivan turhaan olimme huolissamme, sillä molemmat keskittyivät melkein koko matkan ajan heinän syöntiin. Varmuuden vuoksi trailerissa oli toki kamera, josta näimme koko matkan ajan, mitä tapahtuu. Välillä Uuno yritti tehdä tuttavuutta, mutta lopetti saman tien, kun Kaisla komensi sen vaeltelevan turvan pois omaltaan.

Paikalle saavuimme noin puoli tuntia ennen tilaisuuden alkamista, jolloin kävin ilmoittamassa meidät tulleiksi, sekä kysymässä Uunolle varattua karsinapaikkaa. Otimme kaksikon trailerista, ja Meri lähtikin heti viemään Uunoa sille varattuun karsinaan, jossa hän laittoi orin valmiiksi omaa vuoroaan varten. Ennen meitä oli vuorossa kolmos ryhmän kolme isoa ponia, mutta kovin kauaa ei ponien suoritusten loppumista tarvinnut odotella. Kaisla käyttäytyi kokoajan oikein rauhallisesti ja söi odotellessaan tyytyväisenä ruohoa.

Hyvin pian koittikin tamman irtohypytys vuoro, ja pisteitä Kaisla sai seuraavanlaisesti: tekniikka 7 / hyppykapasiteetti 8 / yhteistyöhalukkuus 7.5 = ka. 7.5. Kommentit suorituksesta: Tuulenpesän Jääkaisla eteni kujassa ikäisekseen hyvin tasapainoisessa ja tahdikkaassa laukassa. Se ylitti esteet hyvässä ja tasaisessa rytmissä pysyen. Tammalla oli vahvat ponnistukset, mutta tämän päivän esiintymisessä jäimme kaipaamaan pientä varovaisuutta sen hypyissä. Mielestäni Kaisla suoriutui hienosti omalla tasollaan, ja olin todella tyytyväinen tamman suoritukseen. Kaislan kanssa oltiin vain pari kertaa aikaisemmin irtohypätty, ja jo tähän tilaisuuteen se oli huomattavasti parantanut tekniikkaansa.

Kaislan arvostelua kuunnellessani, kävi Meri hakemassa Uunon. Vaihdettiin hevoset äkkiä maneesin ovella. Meri vei Kaislan karsinaan odottelemaan ja tuli sitten avustamaan Uunon kanssa. Aluksi saimme hieman tutustua Uunon kanssa maneesiin, mutta pian aloitimme kuitenkin irtohypytyksen, Uuno sai tekniikasta 5.5 / hyppykapasiteetista 5.5 / yhteistyöhalukkuudesta 8 ja näin ollen keskiarvoksi tuli 6.3. Uuno sai seuraavanlaiset kommentit suorituksestaan: Tuulenpesän Kuusoturi olisi ehkä vaatinut hieman enemmän valmistelua, sillä se suoritti esteet hieman ailahtelevaisessa rytmissä ja hypyt tulivat eteen vähän yllättäen. Pikkuorin erinomaisen yritteliäs luonne siivitti sen kunnialla loppuun asti. Valitettavasti siis päivän suoritus meni Uunon osalta hieman ala-arvoisesti. Reippaasti se ylitti jokaisen esteen, mutta olisi saanut kyllä keskittyä hyppyyn enemmän. Ori näytti siltä kuin ei olisi esteitä ennen nähnytkään. Silti ori sai ansaitsemansa kiitokset suorituksen jälkeen. Käytettiin Uuno vielä karsinassa pyörähtämässä ennen koti matkaa, joka sujuikin hyvin rauhallisissa merkeissä.

☆ 10.04.2020, Puomijumppaa (kirjoittanut: Bella)

Kaisla -niminen suomenhevostamma oli osoittautunut varsin oman arvonsa tuntevaksi. Olin erehtynyt hieman liian voimakkaasti harjaamaan sen jalkoja ja ilmeestä olin sen saanut huomata. Olimme kuitenkin selvinneet kentälle asti, eikä tamma vaikuttanut olevan totaalisen pettynytkään liikuttajaansa. Niinpä suhteellisen luottavaisin mielin kasasin kentälle pari puomisarjaa, joiden parissa olisi tarkoitus työskennellä. Noustessani ratsaille vaikutti ratsuni ikään kuin nyrpistävän nenäänsä. Se ei kuitenkaan yrittänyt mitään alta livahtamista tai muutakaan, joten uskalsin satulavyön tarkistamisen jälkeen lähteä uralle täysin pitkin ohjin.

Keräsin alkukävelyjen jälkeen ohjat ja lähdin ratsastamaan ensin käynnissä ympyröitä. Tamma vaikutti aika rennolta, joten uskalsin pyytää kunnollista taipumista sekä asettumista. Kaisla vastasi apuihin ihan mukavasti ja liikkui reippaasti. Siirsin tamman raviin, jatkaen edelleen ympyröiden ratsastusta päätyihin. Tamma ravasi reippaasti eteenpäin, mutta vaikutti edelleen rennolta sekä eteenpäinpyrkivältä. Vaihdoin suuntaa kokorataleikkaalla, jatkaen edelleen samaa tehtävää toiseenkin suuntaan. Laukassa tamma oli huomattavasti parempi. Vaikka se ei ollutkaan ollut huono ravissa tai käynnissä, oli sen laukka selkeästi muita askellajeja parempi. Ilahtuneena tästä huomiosta lähdin ratsastamaan laukassa välillä hitaampaa tahtia, välillä reippaampaa. Yhden kerran liikaa pyytäessäni sain pienen takamuksen heiton vastauksekseni, mutta muutoin Kaisla toteutti kuuliaisesti pyyntöni.

Puomeilla lähdin harjoittelemaan käytyäni askellajit läpi molempiin suuntiin. Tulin aluksi Kaislan kanssa puomeja ravissa molempiin suuntiin. Tamma asteli jopa liioitellusti niiden yli ja sain tehdä tosissani töitä, jotta löysimme mukavan rytmin. Toiselle puolelle kenttää olin laittanut puomit laukkaa ajatellen, joten muutaman ravipuomisarjan jälkeen päätin kokeilla sitä. Nostin laukan ja ohjasin ratsuni puomilinjalle. Kaisla ylitti puomit hyvässä rytmissä, tietäen selkeästi mitä on tekemässä. Jatkoimme puomien parissa lähes puolituntia, kunnes meillä molemmilla oli todella kuuma. Tyytyväisenä tamman työskentelyyn siirsin sen kevyen ravin jälkeen käyntiin ja tarjosin pitkät ohjat.