Hiprakan Menninkäinen

Kuvat © VV

Luonne

Perusluonteeltaan Manu on ihan kiltti ja viihtyy niin ihmisten kuin toisten hevosten seurassa, mutta omaa myös melko omituisia tapoja, joita ei ole oikein saatu kitkettyä pois siltä. Se on esimerkiksi aina tarhasta hakiessa niin innoissaan, että portin auetessa se syöksähtää ulos tarhasta ja pysähtyy sitten odottamaan taluttajaansa. Usein orin kanssa saakin hetken pyöriä portilla edestakaisin, kunnes se tulee portista kaikessa rauhassa. Taluttaessa sillä kannattaa pitää ketjua turvan yli, koska toisinaan ori saattaa ottaa pyrähdyksiä muutenkin. Joskus se myös energisimpinä päivinään saattaa tulla sisälle talliin hyppien tasajalkaa ilmaan tai kulkien pääasiassa kahdella jalalla. Nämä päivät ovat onneksi hieman harvinaisempia ja yleensä kulkee ihan nätisti taluttajan näytettyä, ettei hyväksy ryntäilyjä alkuunkaan. Pienikokoinen Manu on todella seurallinen ja sen puolesta sitä saisi tarhata kenen tahansa kanssa. Se pitää kyllä puolensa eikä suostu kenenkään kynnysmatoksi, mutta toisen samanmielisen orin kanssa tarhatessaan se on tyytyväisimmillään. Manu pärjää kyllä yksinkin, eikä stressaannu jäädessään yksin tai lähtiessään yksin hommiin. Tammojen perään Manu ei hirveästi perusta, ainoastaan tamman ollessa kiimassa se tajuaa kauniimman sukupuolen läsnäolon ylipäätään ja tällöin saattaa huudella perään ja tanssahdella.

Hoitaessa Manu on kova askartelemaan kaikennäköistä. Se touhuaa kaikkea, mihin vain ylettyy. Heittelee harjoja harjakassista, hamuaa hoitajansa vaatteita ja taskuja, pestessä se yrittää napata vesiletkua suuhunsa ja kengittäjän pakki on ehkä maailman mielenkiintoisin esine. Jos sillä ei ole mitään hamuttavaa, se alkaa pyöriä levottomasti ja kuopia lattiaa. Parhaiten orin saa laitettua kuntoon omassa karsinassa vapaana, jolloin se saa touhuta omiaan ja jättää hoitajan paremmin omaan rauhaansa. Seurallinen Manu nauttii pitkistä rapsutuksista ja harjaamisesta, eikä pane pahitteeksi pesemistäkään. Kaikki, missä saa olla ihmisten kanssa, on mukavaa, jopa eläinlääkärinkin toimenpiteet. Satuloidessa ori pullistelee toisinaan ja joskus se suitsiessa saattaa nostaa päänsä ylös, kunnes tajuaa ettei saa sitä riittävän ylös ja laskee päänsä takaisin alas ja ottaa kuolaimet nätisti suuhunsa.

Ratsuna Manu on hyvinkin mielenkiintoinen tapaus ja tässä sen oudoimmat piirteet pääsevät parhaiten esille. Kapasiteettia ja liikettä siltä löytyisi edetä pidemmällekin kouluratsastuksessa, mutta vastaan tulevat ihan toisenlaiset haasteet. Ori on reipas ja liikkuu eteen omalla moottorillaan ja tekee kyllä mielellään töitä. Mutta sitten tulee se kuuluisa mutta. Joinakin päivinä tuntuu, ettei se pysy neljällä jalalla ollenkaan, koko ajan on jompi kumpi pää nousemassa taivaisiin. Joskus se sinkoilee päättömästi kenttää tai maneesia ympäri ilman syytä ja toisinaan taas se hakee syytä pelästyä melkeinpä mistä vain. Joskus pelkkä vastaantuleva hevonen riittää olemaan hyvä syy esitellä kevätjuhlaliikkeitä. Hyvinä päivinä, eli silloin kun se pysyy 90 prosenttisesti neljällä jalalla, se tekee hienosti töitä ja osaa paljon myös helppo A:n asioita. Manu on herkkä ja kuuliainen ja nauttii haastavista tehtävistä. Se antaa paljon ratsastajaltaan anteeksi, mutta jatkuvaa repimistä tai potkimista se ei kestä. Jos ratsastaja on levoton tai prässää liikaa, alkaa Manu taas poukkaroida ja ratsastaja menettää täysin hallintansa oriin. On aina mahdoton päätellä etukäteen, millainen päivä Manulla on tai kuinka paljon se kestää ja tämän vuoksi kisaaminenkin on usein pelkkää arpapeliä. Jos Manulla on hyvä päivä, se loistaa radoilla tehden juuri niinkuin pitääkin ja on oikea rusettihai, mutta huonoina päivinä se voi saada jopa hylätyn kouluradoilta. Se on kuitenkin niin hieno kouluratsu hyvinä päivinään, että se korvaa kaiken sen tuskan ja hermoromahdukset, joita huonommat päivät aiheuttavat.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenterit