Mörkövaaran Kevätjekku

† 24.04.2017 - 05.11.2021

Kuvat © VRL-11911 / Vapaasti

Luonne

Reipasta ja laiskaa hevosta yhdistäessä ei ole yllättävää, että varsa putoaisi siihen väliin. Jokin erittäin toivottu ominaisuus Jekulle siis siunaantui, sillä kun ei ole ylimääräinen kiire koko ajan, eikä se toisaalta ole haluton liikkumaan. Muutoin Jekku ei ole ollenkaan helppo tapaus, vaan saattaa aiheuttaa ennenaikaista hiustenlähtöä hoitajaparalle. Orilla on todella iso ego ja se tekee mielellään niin kuin itse haluaa eikä niin kuin hoitaja pyytää. Jekun kanssa täytyykin olla erityisen topakka ja osoittaa sille kuka on pomo.

Oria ei sinänsä haittaa mitkään hoitotoimenpiteet, mutta ihmisen hermoja täytyy aina testata. Se steppaa, pyörii ja härppii kaikkea mihin turpansa saa ylettämään. Rautias ori onkin paras hoitaa erityisen hyvin kiinni kytkettynä, sillä muutoin saa toden teolla juosta harjojen kanssa orin perässä ja vedellä varpaitaan säheltävän suomenhevosen kavioiden alta. Ori ei myöskään pidä komentamisesta ja saattaa alkaa touhuamaan entistä pahemmin, ellei hoitajalla ole tarvittavaa auktoriteettia. Jos orin kerran saa kuitenkin kuuntelemaan ja uskomaan, on se helpompaa myös tulevaisuudessa. Jekku on myös eräänlainen yhden ihmisen hevonen, eikä sen kanssa uusia tuttavuuksia laitetakaan toimimaan.

Orimainen ori on sitä myös ratsastaessa. Se ei harrasta kaahaamista tai laahustamista, mutta se saattaa silti olla ihan kuuro avuille. Se kulkisi mielellään niin kuin itse haluaa, eikä ole todellakaan helppo ratsu. Osaava ja tarpeeksi päättäväinen ratsastaja saa kuitenkin tammoille tanssivan ja kiljuvan Jekun rauhoittumaan sen verran, että se on mahdollista saada kuulolle. Orilla on kyllä taitoa ja kapasiteettia, mutta sen esiin saaminen vaatii taas niitä kuuluisia hikipisaroita, verta ja kyyneliä. Jekku kulkee hienossa muodossa ja esittää komeita liikkeitään, mikäli se vain on hyvin avuilla ja tähdet ovat oikeissa asennoissa. Kouluratsastuksen lisäksi orilla kilpaillaan esteillä ja kenttäratsastuksessa, missä Jekku tuntuu olevan hieman siedettävämpi ratsu. Esteet ovat orin mielestä sen verran mukavampia, ettei se jaksa pistää kovin pahasti hanttiin. Avuille se on silti saatava, sillä muuten ori saattaa hypätä ihan miten sattuu ja mistä sattuu. Se ei ole paras hevonen kuuntelemaan ratsastajan apuja, joten se katsoo lähestymiset mielellään itse ja turhan usein ihan päin honkia. Esteilläkään orin kanssa ei pääse helpolla, puhumattakaan maastoesteistä. Pelkästään maastossa Jekku on selkeästi parhaimmillaan, sillä se kulkee eteenpäin tasaisen varmasti eikä tuhoa egoaan säikkymällä turhia. Vieraiden kohdalla pitää tietysti aina pörhistellä ja vieraan hevosen kohtaaminen on aina erityinen tanssahtelutapahtuma, mutta se on lähinnä ärsyttävää.

Jekun lastaaminen on vaikeaa, hikistä ja raivostuttavaa puuhaa. Joskus. Jekku saattaa jäkittää lastaussillan edessä kaviot kaivettuna puolen metrin syvyyteen maahan ja yksinkertaisesti kieltäytyä menemästä sisään. Haluton suomenhevonen on todella vaikea saada koppiin, jos se on päättänyt olla menemättä. Joskus ori kuitenkin marssii kyytiin sellaisella päättäväisyydellä, että lastaajan on pistettävä itse vipinää kinttuihinsa. Matkustaessa ori on pääsääntöisesti ihan rauhassa. Välillä se saattaa huudella, erityisesti pysähdyksissä, jolloin ori luulee päässeensä perille. Määränpäässä se tanssiikin lastaussillan alas ja pyörii häntä tötteröllä hoitajan ympärillä. Jekku on se kisapaikan kauhistus, joka ilmoittaa itsestään kovaan ääneen vähän väliä. Se ei kilpasuoritustenkaan aikana ole ihan parhaimmillaan kuuntelemisen kannalta, joten ratsastajalta vaaditaan erityisen paljon pitkää pinnaa ja päättäväisyyttä.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenterit