Ykä on perusilmeeltään ja luonteeltaan sellainen hieman yrmeä tyyppi. Ykä ei kuulu niihin hevosiin, joiden karsinaan haluaisit heti astua hevosen nähtyäsi ja tehdä tuttavuutta. Ratsuna Ykää joko rakastaa tai inhoaa. Paljolti orin ratsastettavuus riippuu myös siitä, miten sen kanssa on karsinassa päässyt juttuun.
Tämä ori odottaa sinua karsinassaan korvat luimussa ja mulkoilee minkä kerkeää. Hyvänä saavutuksena voi pitää jo sitä, jos kaikesta huolimatta uskaltaa sen karsinaan astua. Hoidettaessa Ykä ei kuitenkaan koskaan ole oikeasti ilkeä, se vain pyrkii pelottelemaan ihmisen pois omasta pienestä valtakunnastaan. Jos ori ei tehtävässään onnistu ja huomaa, että hoitaja ei vähät välitä sen pelottelusta, lopettaa se touhunsa ja jurottaa karsinan nurkassa hyvin tympääntyneenä itseensä. Ykää hoidettaessa täytyy muistaa, että missään nimessä orin takaa tai kaulan ali ei saa kulkea. Ykä ei tarkoituksella pure tai potki, mutta saattaa hölmöillessään näin vahingossa tehdä, jos ei ole tarkkana sen kanssa. Tarvittaessa orin voi laittaa karsinassa kiinni tai hoitaa pesupaikalla, jos itsestä siltä tuntuu. Varustus voi myös olla jo homma sinänsä, sillä Ykä on huono ottamaan kuolaimet suuhunsa. Ori ei ole suustaan kipeä, tai mitään sellaista. Se ei vain toisinaan millään haluaisi avata suutaan. Paras konsti kuolainten suuhun saamiseen on käyttää apuna herkkuja. Jos jotain hyvää haluaa sanoa Ykästä, niin ehdottomasti se on se, että satulan tai satulavyön kiinni laitossa ei kumma kyllä ole koskaan ollut minkäänlaista ongelmaa.
Ratsuna Ykä joko sopii sinulle kuin nenä päähän, jolloin et voi olla pitämättä siitä tai sitten se ei kerta kaikkiaan sovi sinulle ja et halua uudelleen nousta sen selkään. Orin ratsastettavuus riippuu hyvin paljon siitä, miten sen kanssa pääsee hoidettaessa juttuun. Jos tulit sen kanssa hyvin toimeen ja ansaitsit edes pienen hippusen sen kunnioitusta, on se ratsuna ihan mukava. Toki näitä kertoja tarvitaan paljon lisää, että pääsee näkemään tämän orin koko potentiaalin. Mutta kun orin koko kunnioitus on ansaittu, niin ei Ykää voi olla rakastamatta, sillä silloin se pyrkii tekemään kaikkensa miellyttääkseen sinua. Ykä ei toimi oikein mitenkään niiden ratsastajien kanssa, jotka eivät tulleet sen kanssa juttuun hoitotilanteessa. Tällaisten ratsastajien kanssa ori on oikea löntys, joka ei muka jaksaisi liikkua yhtään mihinkään. Eteenpäin pyydettäessä se vain hidastaa, ja auta armias ratsastajan hermoja kun pitäisi laukka nostaa.
Mutta itse asiaan eli siihen millainen ratsu Ykä on silloin, kun kaikki palikat ovat kohdillaan. Se on hyvin miellyttämisenhaluinen ja juuri sopivasti eteenpäin pyrkivä. Ykä on luonnostaan hyvin itseään kantava hevonen ja sitä on helppo lähteä kokoamaan, myös lisäykset onnistuvat helposti. Ykä on myös hyvin taipuisa, ja se kanssa ei tarvitsekaan tehdä kovin pitkiä alkuverryttelyjä saadakseen sitä vertymään, vaan pieni taivuttelu suuntaan jos toiseen riittää mainiosti.
Ykän kanssa on miellyttävä tehdä kaikenlaisia tehtäviä käynnin kokoamisesta vastalaukka harjoituksiin.
Esteillä Ykä on hieman omalaatuinen tuttavuus, jonka hyppääminen riippuu ihan päivästä. Ykä voi hypätä yhtenä päivänä hyvällä mielellä 80 cm:n rataa ja seuraavana päivänä pelkkä maapuomin ylitys voi olla alkuun yhden sortin taistelu. Maastossa Ykä on todella reipas kaveri, joka ei aina oikein malttaisi pysyä housuissaan. Ykä on maastovarma eli se ei säiky, mutta joskus se hieman innostuu liikaa. Porukassa maastoillessa Ykä on se kaveri, joka villitsee muita ja myöskin se tapaus, joka saattaa hökäistä täyttä laukkaa jonon ohi. Ei ori kuitenkaan mene menojaan, vaan hidastaa kuuliaisesti jonkin matkan päässä. Tästä syystä Ykällä maastoillaan enemmän itsekseen, kuin porukassa.
Kilpailupaikoilla Ykä on oma yrmeä itsensä. Ykä näyttää niin kyrsiintyneeltä kaikkeen ympärillään olevaan, että se saakin tästä syystä monesti huvittuneita katseita osakseen. Verryttelyssä Ykä on hieman normaalia reippaampi, mutta kuitenkin hyvin ratsastettavissa. Takaa ohi menevät ratsukot saavat sen hyvin ärtyneeksi, mutta onneksi se ei kuitenkaan vielä ole mitenkään sen suuremmin asiaan reagoinut. Valkeiden aitojen sisässä ori yrittää aina parhaansa, vaikka se ei paperilla siltä näyttäisikään.
Sukutaulu
i. Hullunkurinen
trt, 156cm
ii. Hurjan Ystävä
trt, 153cm
iii. Hurjakuva
rn, 160cm
iie. Tähkäpää
tprt, 149cm
ie. Sirmakka
mkm, 151cm
iei. Menninkäinen
mkm, 156cm
iee. Sumupilvi
mrn, 148cm
e. Mielitietty
vprt, 150cm
ei. Ajanlaskija
vrt, 155cm
eii. Aikamieli
rt, 158cm
eie. Lyylikki
rtkm, 156cm
ee. Misteli
rt, 149cm
eei. Elektroni
rn, 152cm
eee. Mistiina
rt, 148cm
Sukuselvitys
i.Hullunkurinen on 156 cm korkea tummanrautias suomenhevosori. Luonteeltaan Hupi on kiltti ori, joka tosin on melkoinen säheltäjä karsinassa. Ori huutelee kaikille ohi kulkeville ja yrittää samalla kertaa nähdä joka suuntaan, jonka seurauksena se sitten hyörii ja pyörii karsinassaan, jos sitä ei laita kiinni. Koulutustasoltaan Hupi on Helppo A tasoinen, ja se onkin ihan hyvällä menestyksellä kisannut kouluratsastuksessa. Esteillä ori on kisannut pikkuluokkia tasolla ristikko - 60 cm. Jälkeläisiä orilla on tällä hetkellä vain pari kappaletta, ja sitä onkin käytetty ainoastaan omistajan omille tammoille.
ii.Hurjan Ystävä, tutummin Yrmy on nuorena raviuran tehnyt ori. Orin vauhdit eivät päätä huimanneet raviradoilla, joten se siirtyi jo 7-vuotiaana ratsukäyttöön. Orista oli tarkoitus tulla hyvän mielen puskaratsu, mutta sitten havaittiinkin, että sillä on erinomainen hyppykyky. Tämän johdosta tämä tummanrautias ori päätyikin esteratsastajalle koulutukseen. Kyseisen ratsastajan kanssa Yrmy kilpaili esteillä jopa 110 cm:n tasolla. Yrmy starttasi myös koulupuolella, kisaten pääasiassa Helppo B luokkia. Yrmy on väritykseltään tummanrautias ja merkkeinä sillä on leveä läsi ja joka jalassa puolisukka. Säkäkorkeudeltaan Yrmy on melko pieni, eli 153 cm. Orilla on kymmenkunta jälkeläistä, joista osa on myös kokeillut raviuraa. . Nykyään Yrmy viettää ansaittuja eläkepäiviä.
ie.Sirmakka, tutummin Akka on kaunis mustankimo tamma. 151 cm korkea Akka on toiminut ainoastaan siitostammana, ja näin ollen sillä ei ole startattu ollenkaan ratsastuskilpailuissa. Toki tammalla on kotioloissa ratsastettu ja ajettu. Tamma on nuorempana muutamissa näyttelyissä piipahtanut, saaden lähinnä II-palkintoja. Jälkeläisiä Akalla on 8 kpl, joista 3 on tammoja ja loput 5 oreja. Varsojen kanssa on käynyt hassu värijakauma niin, että tammat ovat olleet kimoja ja orit muun värisiä. Luonteeltaan Akka on peruskiltti häslääjä.
e.Mielitietty on vaaleanpunarautias ja 150 cm korkea sh tamma. Melli on nuorenpa kisannut kansallisia suomenhevosten kouluratsastusluokkia. Tamma siirtyi aiottua aikaisemmin siitoskäyttöön loukkaannuttuaan tarhassa sen verran vakavasti, että siitä ei enää ollut kilpailukäyttöön. Luonteeltaan Melli on melkoinen äkäpussi, eikä sen kanssa kovin moni ihminen pärjääkään. Mellin on kasvattanut Taru Kevät ja tamma asuu edelleen kasvattajallaan. Mellillä on tällä hetkellä 5 jälkeläistä, joista 2 on oreja ja 3 tammoja.
ei.Ajanlaskija oli todella komea pitkäharjainen vaaleanrautias herasilmäinen ori. Tämä 155 cm korkea ori kilpaili kouluratsastuksessa vaativimmillaan Vaativa B tasolla. Ori oli myös KTK-II palkittu. Luonteeltaan Lasse oli täyttä kultaa. Se oli erittäin kiltti ja fiksu ori, joka ei turhia säheltänyt. Ori kuoli valitettavan nuorena, vain 11-vuotiaana ähkyyn. Lasselta jäi onneksi kuitenkin 5 hienoa jälkeläistä, joista kaikki ovat menestyneet hienosti kouluratsastuksen parissa.
ee.Misteli oli 149 cm korkea, eli se oli nipin napin hevosmitoissa oleva tamma. Tämä rautias tamma ei ollut se kedon kaunein kukkanen, mutta kilpakentillä se monet kerrat voitti kaikki prinsessaponit. Misteli nimittäin aktiivivuosinaan pari kertaa voitti suomenhevos tammojen koulumestaruudet Helppo A tasolla. Tamma voitti kyseiset kilpailut 6-vuotiaana ja 9-vuotiaana. Voittovuosien välissä se varsoi yhden tammavarsan ja treenaili kohti uutta mestaruutta. Luonteeltaan Misteli oli peruskiltti tamma, eli se oli ihan kiva hoidettava, mutta toisinaan se saattoi testailla hoitajiensa hermoja kiukuttelullaan. Ratsuna se oli upea ilmestys etenkin koulukentillä, eikä sen hyppytyylissäkään pahemmin ollut valittamista. Misteli varsoi yhteensä 3 varsaa, mutta valitettavasti se menehtyi 15-vuotiaana neljännen varsansa varsomisessa, varsan ollessa pahassa virheasennossa.
04.11.2016 - KRJ - Helppo A - 4/40
08.11.2016 - KRJ - Helppo A - 3/40
09.11.2016 - KRJ - Helppo A - 2/40
10.11.2016 - KRJ - Helppo A - 2/30
13.11.2016 - KRJ - Helppo A - 5/30
17.11.2016 - KRJ - Helppo A - 4/30
27.12.2016 - KRJ - Helppo A - 6/100
21.01.2017 - KRJ - Helppo A - 4/80
14.02.2017 - KRJ - Helppo A - 2/50
15.02.2017 - KRJ - Helppo A - 4/50
20.02.2017 - KRJ - Helppo A - 3/100
21.02.2017 - KRJ - Helppo A - 5/30
24.02.2017 - KRJ - Helppo A - 3/30
26.02.2017 - KRJ - Helppo A - 3/30
07.03.2017 - KRJ - Helppo A - 3/40
07.03.2017 - KRJ - Helppo A - 2/30
09.03.2017 - KRJ - Helppo A - 1/30
12.03.2017 - KRJ - Helppo A - 2/30
12.03.2017 - KRJ - Helppo A - 5/30
14.03.2017 - KRJ - Helppo A - 2/30
21.03.2017 - KRJ - Helppo A - 5/30
14.04.2017 - KRJ - Helppo A - 5/30
16.04.2017 - KRJ - Helppo A - 4/30
16.04.2017 - KRJ - Helppo A - 5/30
22.04.2017 - KRJ - Helppo A - 4/30
01.05.2017 - KRJ - Helppo A - 1/30
05.05.2017 - KRJ - Helppo A - 5/30
08.05.2017 - KRJ - Helppo A - 5/30
14.05.2017 - KRJ - Helppo A - 5/30
17.05.2017 - KRJ - Helppo A - 2/30
03.06.2017 - KRJ - Helppo A - 4/30
05.06.2017 - KRJ - Helppo A - 2/30
03.04.2018 - KRJ - Helppo A - 4/30
25.05.2018 - KRJ - Helppo A - 4/30
22.06.2018 - KRJ - Helppo A - 3/40
26.06.2018 - KRJ - Helppo A - 4/40
04.07.2018 - KRJ - Helppo A - 6/40
07.07.2018 - KRJ - Helppo A - 2/40
08.07.2018 - KRJ - Helppo A - 6/40
10.07.2018 - KRJ - Helppo A - 1/40
Päiväkirja
☆ 01.03.2019, Hoitotuokio (kirjoittanut: Nerita)
Voi kuinka mä ihastuinkaan tuohon pieneen yrmyyn oriin, joka kökötti karsinassaan mua mulkoillen.
Monet varmasti olisivat ja olivatkin säikähtäneet Ykän, ihana lempinimi, yrmyä ilmettä ja mulkoilevia silmiä.
Luimussa olevat korvatkaan eivät olleet kovin houkuttelevia, mutta silti siinä melkein pienhevoskokoisessa suomenhevosessa oli sitä jotain.
Millähän logiikalla mä pidin tuollaista hevosta ihastuttavana?
Joka tapauksessa, mulla oli ajatuksena puunata ori kavioista korviin ja turvasta hännänpäähän, eikä mulla ollut mitään tietoa, mitä Ykä tykkäisi tälläisestä suorituksesta.
Todennäköisesti Ykä ei olisi mun ylin ystävä sen jälkeen, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Paras idea oli siis napata poni mukaan ja taluttaa pesupaikalle, siellä se ei pääsisi mun kimppuun tai hyörimään ylimääräistä.
Orin kanssa kuulemma oli vaarana, että voisi .
Joten mä aloitin puunauksen harjoilla, koska hevosta mä en olisi näin talvella pesemässä.
Olisihan mulla ollut aikaa kuivatella ori, mutta mä ajattelin säästää Ykän hermoja.
Voi herranjestas kun orilla olikin harjoja, niitä oli varmaan ainakin viisi.
Ainakin ori sitten sai hierontaa samalla, kun mä vedin sitä läpi kumisualla kaikkien muiden harjojen lisäksi.
Ykä ei tainnut arvostaa ihan kympillä, mutta ei se ainakaan hirveen suuria protesteja esittänyt.
Huolellisesti mä selvitin hieman takkuun päässeet jouhet.
Harjan kanssa ei ollut ongelmaa, mutta hännän kanssa sai olla tarkkana, ettei saisi kaviosta.
Lopulta ori olisi varmasti auringossa kiillellyt nätisti, mutta Ykän nyrpeä naama vähän pilasi kokonaisuutta.
Nostin jalkani jalustimelle ja nousin Ykä -nimisen suomenhevosorin ratsaille.
Ori seisoskeli allani paikoillaan, odottaen niin kauan, kunnes pyysin sen pitkin ohjin uralle.
Varustaessani hevosta aiemmin tallissa olin saanut oikein ilahduttavan positiivisen vastaanoton - ori mulkoili ja luimi minkä ehti.
Pienellä neuvottelulla olimme kuitenkin päässeet yhteisymmärrykseen ja Ykä oli lopulta käyttäytynyt oikein mallikkaasti.
Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat ja aloitin ratsastuksen tekemällä käynnissä voltteja.
Yllätyin myönteisesti siitä, kuinka hyvin Ykä taipui ja hakeutui kuolaimelle.
Raviin pyytäessäni ori reagoi hiukan hitaan puoleisesti, mutta liikkui kuitenkin hyvin eteen.
Tein isoja pääty-ympyröitä keventäen ravia ja keskityin taivuttavaan sekä asettamaan oria parhaani mukaan.
Verryttelyt tehtyäni pyysin Ykää nostamaan laukkaa.
Ori vastasi apuun nopeasti ja siirtyi hyvin pyörivään sekä eteenpäin pyrkivään laukkaan.
Aloitin aluksi rauhallisella harjoituslaukalla.
Ykä kulki hyvin itsensä kantaen.
Siirryin isolle pääty-ympyrälle, jossa pyysin Ykää vuoroin kokoamaan ja lisäämään laukkaa.
Ori vastasi apuihin hyvin ja oli kevyt ratsastaa.
Kehuin sitä hieman ääneen ja vaihdoin samalla ravin kautta suuntaa sekä laukkaa.
Tein toiseen suuntaan samaa harjoitusta ennen kuin annoin orille hetkeksi pidempää ohjaa.
Välikäyntien jälkeen kokosin ohjat uudelleen tuntumalle ja lähdin tekemään harjoitusravissa avotaivutusta.
Ykä kantoi itsensä todella hyvin ja yritti parhaansa taivutuksissa.
Tein päätyyn laukkaympyrän, jossa vuorottelin jälleen hidastempoisemman ja reippaamman laukan välillä.
Ori oli miellyttävää työstää sen vastatessa apuihin mutkattomasti.
Vaihdoin suuntaa ja tein harjoitusravissa avotaivutusta nyt toiseen kierrokseen.
Otin jälleen pääty-ympyrän mukaan tehtävääni ja toistin harjoitusta samalla kaavalla kuin aiemmassa kierroksessa.
Muutamien toistojen jälkeen kiitin Ykää ja tarjosin sille loppuverryttelyn ajaksi hieman pidempää ohjaa.
Keventelin ravia isoilla pääty-ympyröillä ja annoin orin venytellä kaulaansa.
Mä olin innoissani, kun mulle tuli mahdollisuus päästä valmentamaan niin sanottua vanhaa tuttua Mielikuvitusystävää eli Ykää ja tämän ratsastajaa.
Pieni suomenhevonen oli myrtsistä ilmeestään huolimatta ihastuttava, ainakin siis omasta mielestäni, ja mä odotin mielenkiinnolla, miltä se näyttäisi valmennuksessa.
Ykä oli jo verryttelemässä, kun mä pääsin maneesiin.
Me vaihdettiin siinä orin ratsastajan kanssa pari sanaa, jonka jälkeen päästiin töihin.
Mä pistin ratsukon tekemään kevyessä ravissa kahdella lävistäjällä pohkeenväistöä.
Ykä saisi vielä vähän verrytellä tämän liikkeen parissa.
Ratsastajan ja orin yhteistyö näytti toimivalta, kun Ykä meni siistejä väistöjä lävistäjillä.
Välillä etu- tai takapää meinasi jäädä hieman jälkeen, mutta ratsastaja sai aina korjattua asian nopeasti, välillä jopa ennen kuin kerkesin huomauttamaan.
Sitten vaihdettiin kahdelle ympyrälle, jota vedettiin kahdeksikon tapaisena.
Toisella mentäisiin myötälaukkaa ja toiselle ympyrälle vaihdettaisiin ilman laukanvaihtoa sekä tehtäisiin vastalaukkaympyrä, jolta palattiin myötälaukkaympyrälle.
Ympyrää ei kuitenkaan tarvitsisi vaihtaa joka kerta, vaan tilanteen mukaan.
Ykä oli heti tarjoamassa laukanvaihtoja ympyrää vaihdettaessa, joten ratsastaja sai olla tarkkana, ettei ori pääse vaihtamaan.
Kun Ykä hoksasi tehtävän, että tässä pitikin tehdä näin, ei ratsastajan tarvinnut paljoa ylläpitää vastalaukkaa ympyrällä.
Muutaman kerran mä jouduin huomauttamaan liian pienestä ympyrästä, mutta muuten ratsukko suoritti hyvin.
Lopuksi ratsukko sai vielä säädellä laukkaa sekä ravissa tehdä muutamat lisäykset, jonka jälkeen lopeteltiin.
Siinä oli kyllä ihan pätevä koulusuokki.
