Kaamosvanilja

Nimi Kaamosvanilja, "Alli"
Rekisterinumero VH16-018-1476
Rotu, skp Suomenpienhevonen, tamma
Syntymäaika 20.03.2016, 13v *
Väri, säkä Voikko, 147cm
Painotus, taso Kouluratsastus, Helppo A
Omistaja meea (VRL-09844)
Kasvattaja Ella Savila evm

* Ikääntyy satunnaisesti // 4-vuotias 20.7.2016

>>> 30.10.2016 Alli palkittiin suomenhevostammojen kantakirjaustilaisuudessa KTK-II palkinnolla, pistein 18 + 20 + 18 + 19 = 75p.



Kuvat © VRL-10352

Alli on luonteeltaan hyvin kiltti ja kultainen tamma. Aluksi se saattaa hieman ujostella uusia ihmisiä, mutta pian on jo kuitenkin tekemässä tuttavuutta. Ratsuna Alli on aina alkuun melko tahmea tapaus, mutta loppua kohden vertyy kivasti, jolloin siitä voi saada oikein kivaa liikettä irti.

Hoidettaessa Alli on oikea sydänkäpynen. Alkuun se aina hieman ujostelee uusia ihmisiä. Tämä ilmenee lähinnä niin, että Alli pyrkii selkeästi välttelemään kosketusta. Jos uusi tuttavuus menee tamman luo hieman yllättäen tai liian rehvakkaasti, niin Allin silmät meinaavat ruveta pyörimään päässä kuin karuselli ja se hieman hätääntyy. Mitä luultavimmin Allille on edellisen omistajan luona käynyt jotain ikävää, jonka vuoksi se edelleen välillä meinaa hätääntyä, kun joku sille tuntematon menee sen karsinaan. Kaikesta tästä voi siis päätellä, että tammaa ei tarhasta tai laitumelta saa kukaan tuntematon kiinni. Allin saa kuitenkin rauhallisella käyttäytymisellä ja esimerkiksi herkuilla melko nopeasti "lahjottua" ystäväkseen. Itse hoitotoimenpiteet sujuvat Allin kanssa ihan kivasti. Harjailu on tamman mielestä ihan kivaa puuhaa, kunhan muistaa pään harjata pienellä ja hyvin pehmeällä pääharjalla. Kaviot puhdistuvat ihan mallikkaasti, joskus hieman tammamaisempina päivinä meinaavat takakaviot olla maahan juntatut, mutta kunhan on kärsivällinen niin nekin puhdistuvat. Varustuksessa voi ilmetä joskus pulma, jos toinenkin. Allin tapoihin nimittäin kuuluu pullistelu, jolloin vatsavyötä voi olla melko hankala saada kiinni. Alli on myös hyvin herkkä päästään, joten suitsittaessa se voi joskus nostella päätään, jolloin niskahihnan saaminen korvien taakse voi tuottaa ongelmaa.

Ratsuna Alli on hitaasti syttyvää sorttia, ja se vaatiikin heti alusta alkaen napakkaa otetta ratsastajalta. Alli on sellainen joka ei anna, jos siltä ei myöskään pyydä. Eli se jää helposti pohkeen taakse ja muotokin on ihan mitä sattuu, jos ratsastaja ei oikeasti ratsasta. Alli toimii kuitenkin moitteetta ihan perusavuilla, kunhan sen on alkulaiskotteluiden jälkeen saanut töihin. Kouluratsuna Alli on helppo A tasoinen, ja se tekeekin kouluradoilla tasaisen varmoja suorituksia. Allin askeleet ovat ratsastajalle hyvin mieluisat istua, joten tamman kanssa on mukava tehdä myös harjoitusravi ja laukkatehtäviä. Allin kanssa mukavia ovat erityisesti tehtävät, joissa on paljon siirtymisiä askellajista toiseen, sillä niistä tamma innostuu ja on näin ollen innokkaana tekemässä näitä tehtäviä. Vaikeinta onkin sitten vastalaukka, sillä Alli hyvin mukavuudenhaluisena mielellään vaihtaisi laukan oikeaan tai vastaavasti helposti pudottaa raville. Allilla voi myös hypätä esteitä, ja se pitääkin hyppäämisestä, kunhan esteet ovat tavallisia ja suhteellisen pieniä. Erikoisesteet ovat tamman mielestä ehdoton nou nou, sillä Alli on sitä mieltä, että ne ovat pieniä poneja syöviä monstereita. Tämän vuoksi tammalla ei siis kisata ollenkaan esteillä, vaikka se ratana kivasti 80 cm tasolla hyppääkin. Aina kun tammalla ratsastaa kannattaa kuitenkin muistaa se, että Alli on herkästi säikkyvää sorttia. Kunhan ratsastaja pysyy rauhallisena, pysyy hevonenkin yleensä rauhallisena. Tai jos tamma sattuu säikähtämään jotain saa sen omalla rauhallisuudellaan sitten rauhoittumaan pian. Säikähtäessään Alli ottaa äkkinäisiä sivuloikkia, jolloin pahaa aavistamaton ratsastaja voi herkästi pudota sen selästä. Koskaan tamma ei kuitenkaan yritä paeta paikalta hiekka pöllyten. Yksin maastoillessa tamma voi olla melko haastava, sillä se reagoi herkästi pieniinkin ärsykkeisiin. Porukassa, etenkin porukan keskellä ollessaan voi maastoilu tämän tamma kanssa olla mukavaa ja rentouttavaa, sillä silloin tamma saa laumasta turvaa ja on paljon rennompi kuin yksin ollessaan.

Kilpailupaikoilla Alli voi olla alkuun hieman hermostunut, mutta se rauhoittuu kuitenkin aina melko nopeasti. Viimeistään silloin kun mennään verryttelyyn, jossa sen harhailevan ajatuksen saa keskittymään sen selässä istuvaan ratsastajaan ja suoritettaviin tehtäviin. Radalle mentäessä tamma on yleensä melko skarppina ja innokkaana, mutta silti ratsastaja saa tehdä paljon töitä, että radasta tulee mahdollisimman rikkeetön. Joskus nuorena ensimmäisten maneesikilpailuidensa aikana Alli on lopputervehdyksen jälkeen toden teolla säikähtänyt katsomosta kuuluneita aplodeja, ja ne ovat vielä tänäkin päivänä tammalle suuri kauhistus. Tämän vuoksi maneesikilpailuissa pyydämme aina kisajärjestäjiä ilmoittamaan meidän radalle kuulutuksen yhteydessä, että suorituksemme jälkeen ei mielellään annettaisi kovaäänisiä aplodeja, sillä hevonen oikeasti niitä pelkää.

Sukutaulu

i. Hunajahyrrä

voikko, 148cm

ii. Pikkutaateli

trt, 142cm

iii. Yöttömän Yön Severi

rt, 144cm

iie. Timanttiananas

vrn, 146cm

ie. Taikamarja

vkk, 149cm

iei. Vili Vallaton

vkk, 151cm

iee. Sadehelmi

rtkm, 148cm

e. Kaamoskukka

voikko, 147cm

ei. Kuparivaras

prt, 154cm

eii. Suklaakummitus

trn, 155cm

eie. Herttakaksikko

vprt, 150cm

ee. Vaniliini

vkk, 140cm

eei. Tilannekomedia

rt, 145cm

eee. Lillukka

rnvkk, 148cm

NÄYTÄ SUKUSELVITYS

Sukuselvitys

tulossa!

Jälkeläiset

Alli ei ole enää käytössä ulkopuoliseen jalostukseen.

☆ 01.11.2016 ori Helmiahon Elmeri (i. Kesälaakson Eemeli)

☆ 01.12.2016 tamma Helmiahon Kaamoshilla (i. Kesälaakson Eemeli)

☆ 01.08.2017 ori Helmiahon Pekkonen (i. Peuhupekko)

☆ 01.09.2017 ori Helmiahon Merikarhu (i. Mielikuvitusystävä)

☆ 31.10.2017 tamma Leilein Lohtu (i. Surkusielu)

Kilpailukalenterit

KRJ-sijoituksia 45kpl
17.07.2016 - KRJ - Helppo A - 3/30
22.07.2016 - KRJ - Helppo A - 1/30
25.07.2016 - KRJ - Helppo A - 4/40
28.07.2016 - KRJ - Helppo A - 1/40
29.07.2016 - KRJ - Helppo A - 5/40
05.08.2016 - KRJ - Helppo A - 1/40
05.08.2016 - KRJ - Helppo A - 2/40
14.08.2016 - KRJ - Helppo A - 5/40
17.08.2016 - KRJ - Helppo A - 3/40
17.08.2016 - KRJ - Helppo A - 1/40

19.08.2016 - KRJ - Helppo A - 3/40
21.08.2016 - KRJ - Helppo A - 4/40
21.08.2016 - KRJ - Helppo A - 1/40
23.08.2016 - KRJ - Helppo A - 2/40
23.08.2016 - KRJ - Helppo A - 5/40
23.08.2016 - KRJ - Helppo A - 5/50
24.08.2016 - KRJ - Helppo A - 2/40
24.08.2016 - KRJ - Helppo A - 2/40
26.08.2016 - KRJ - Helppo A - 2/40
27.08.2016 - KRJ - Helppo A - 1/40

28.08.2016 - KRJ - Helppo A - 1/50
29.08.2016 - KRJ - Helppo A - 5/40
24.09.2016 - KRJ - Helppo A - 4/30
11.10.2016 - KRJ - Helppo A - 2/30
13.10.2016 - KRJ - Helppo A - 3/30
18.10.2016 - KRJ - Helppo A - 3/30
19.10.2016 - KRJ - Helppo A - 5/30
21.10.2016 - KRJ - Helppo A - 2/30
28.10.2016 - KRJ - Helppo A - 1/40
02.11.2016 - KRJ - Helppo A - 4/30
04.11.2016 - KRJ - Helppo A - 6/40
05.11.2016 - KRJ - Helppo A - 2/40

13.11.2016 - KRJ - Helppo A - 4/30
17.11.2016 - KRJ - Helppo A - 3/30
20.11.2016 - KRJ - Helppo A - 4/30
15.11.2016 - KRJ - Helppo A - 1/40
16.11.2016 - KRJ - Helppo A - 6/40
17.11.2016 - KRJ - Helppo A - 1/40
21.12.2016 - KRJ - Helppo A - 8/100
17.01.2017 - KRJ - Helppo A - 8/80
20.01.2017 - KRJ - Helppo A - 5/80
20.02.2017 - KRJ - Helppo A - 5/100

20.02.2017 - KRJ - Helppo A - 4/86
15.03.2017 - KRJ - Helppo A - 10/100
18.03.2017 - KRJ - Helppo A - 8/100

19.09.2016 Eelinniemi (NJ) - irtoSERT (tuomari: Jannica)

04.11.2016 Susiraja (NJ) - irtoSERT (tuomari: Kati)

21.05.2017 Susiraja (NJ) - BIS5 - MVA-SERT (tuomari: Welby)

15.01.2017 Suomenhevosten rotunäyttely (VSR) / Aikuiset tammat / 20/22 - III-palkinto

NÄYTÄ PÄIVÄKIRJA

Päiväkirja

25.09.2017, Alli lähti liisinkiin Leijonalaaksoon

Aamusella muiden tehdessä aamutallia, minä pakkailin Allin tavaroita laatikoihin ja kantelin niitä autoon. Oli harjoja, suojia, kuolaimia, kuin loimiakin, sekä kaikkea siltä väliltä. Kyllähän tuota tavaraa kertyi harjapakin lisäksi muutama laatikko, mutta ajattelin, että mieluummin ylimääräistäkin tavaraa, kuin se että jotain uupuu. Ja kaiken tämän pakkaamisen syy? Alli lähtee Jewellin luokse Leijonalaaksoon liisinkiin yhden varsan ajaksi. Tamma astutetaan Jewellin omalla sph ori Surkusielulla. Varsa tulee siis Jewellin nimiin, ja tamma asuu hänen luonaan astutushetkestä aina varsan vieroitukseen asti. Tämä järjestely sopi meille mainiosti, sillä Alli on jo pääsääntöisesti kisaeläkkeellä.

Suurin piirtein kello 9 aikaan starttasimme Allin kanssa matkan tallin pihasta kohti Räpäkköä, jossa Leijonalaakso sijaitsee. Matkalla pysähdyin kerran kurkkaamaan tamman kuulumiset, ja samalla kävin hakemassa itselleni hieman syötävää. Hevostrailerin kanssa matka aina hieman kestää, joten perillä olimme noin 15:30. Jewell olikin jo parkkipaikalla meitä vastassa hyvin iloisen näköisenä. Kun auto oli parkissa, otimme Allin heti jaloittelemaan pitkän matkan jäljiltä. Alli oli hieman hermostuneen oloinen, kuten yleensäkin vieraassa paikassa, mutta käyttäytyi kuitenkin hienosti. Seurailin Jewelliä pitkin tallinpihaa, jossa hän neuvoi laittamaan Allin yhteen tyhjillään olevaan tarhaan. Tamma ensitöikseen piehtaroi, jonka jälkeen hieman juoksenteli ympäri tarhaa, mutta rauhoittui hyvinkin nopeasti saadessaan turpansa alle hieman heinää. Seuraavaksi kannoimme Allin tavarat sen tallin satulahuoneeseen, jonne tamma tulisi majoittumaan.

Tavaroiden ollessa paikoillaan ja tamman vaikuttaessa rauhalliselta menimme Jewellin kanssa päärakennukseen kahville, jossa sovimme vielä joitakin tammaa koskevia asioita. Kuten esimerkiksi sen, että Allia liikutetaan monipuolisesti ja säännöllisesti, niin pitkään kuin mahdollista Jewellin, sekä muiden tallilla työskentelevien henkilöiden voimin. Tamma ei siis osallistu ollenkaan ratsastuskouluntunneille. Tamma olisi tarkoitus hakea kotiin 15.11, mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Ennen lähtöäni kävin vielä rapsuttelemassa Allia, sekä katsomassa sen tulevaa sulhoa. Ennen kotimatkaani vielä sovimme, että Jewell laittelee säännöllisesti tamman kuulumisia.

03.10.2017, Kuulumisia liisinki kodilta (kirjoittanut: Jonna (Jewell))

Tummat silmät tuijottivat mua. Puoliksi uteliaina, puoliksi epävarmoina. Alli ei tuntunut olevan ihan varma, mitä se musta kelasi. Maha sillä ei ollut pyöristynyt vielä lainkaan, eikä siitä osannut arvata, kasvoiko mahassa jokin vai ei. Jos kasvoi, toivottavasti se oli päättänyt olla voikko. Kukaan ei sanonut mitään, mutta kaikki toivoi sitä. Meillä oli vasta yksi voikko suomenhevonen ja Tarmokin asui oritallissa.

Juoksutin pölyharjan läpi kumisuasta huokaisten astuessani karsinaan. Alli ei perääntynyt – sen uteliaisuus tuntui voittavan ja jäi nuuhkimaan harjaa pitelevää kättä. Hymyillen sille aloin harjata kermanväristä karvaa. Siitä nousi pölypilviä, Alli oli selvästi käynyt eilen piehtaroimassa tarhassaan kun oli vielä kuivaa. Nyt ulkona satoi kaatamalla. Sade rummutti vasten tallin kattoa ja melkein peitti talliradion äänen alleen. Alli tuntui rentoutuvan veto vedolta enemmän ja pian torkkui pää riippuen. Viikko oli kulunut, kun pieni tamma oli saapunut Leijonalaaksoon. Sitä oli liikuttanut lähinnä Jewell, mutta ei ollut yllätys sen lopulta passittaessa mut vaalean neidin selkään. Mä olin tallin ponityttö. Nannan tultua ehkä vähän vähemmän kuin ennen, mutta olin kuitenkin.

Alli sai suojakseen päälleen Tarun high-neck sadeloimen, johon se melkein hukkui. Se ei kuitenkaan olisi pahaksi ulkona, jossa vesi varmasti yrittäisi tunkea väkisin niskaan. Mä vedin Rukan sadetakin hupun päähän ja toivoin, ettei me oltaisi ihan litimärkiä ennen kuin oltaisiin maneesissa.

Maneesissa kohina oli vielä kovempaa kuin tallissa. Peltikatto rätisi sateen tahtiin rätä tä tä tää, kuin huono orkesterin rumpali. Allia se ei haitannut. Jätin loimen maneesin laidalle.

Siinä oli jotain mukavaa. Istua pienen suomenhevosen selässä, sateen rummuttaessa meille ihan omaa taustamusiikkia. Käynti keinutti mua hevosen selässä aution maneesin uraa pitkin.

Se oli harvinaista, että sai olla siihen aikaan aamusta niin yksin maneesissa ilman muita työntekijöitä. Mä otin siitä kaiken irti: siitä hiljaisuudesta. Kaikki muut ratsastivat isossa maneesissa, koska se oli lähempänä päätallia, niiden ratsastettavien asuinpaikkaa. Alli ravasi pienellä houkuttelulla lennokasta ravia eteenpäin, pärskien niin, että koko maneesi kaikui. Sen harjassa kimmelsi vesipisaroita siellä mihin loimi ei ollut yltänyt.

Sitten maneesin ovi aukesi ja sinne tulvahti pyörremyrsky.

”Koeta käyttäytyä”, Hely sihisi naiselle tavattoman ärsyyntyneesti. Sankari heilui ohjien päässä takapuoli tehden kaarta pienen taluttajansa ympäri. Mä siirsin Allin käyntiin. Hely vilkaisi mua anteeksipyytävästi. ”Sori! Mä kyllä huutelin, mutta tää perhanan sade peittää kaikki äänet!”

”Ei se mitään”, mä vastasin hymyillen. Alli katseli uutta tulokasta korvat hörössä, uteliaana. Sankari päästi kimakan orin huudon, joka ponnahteli maneesin seinistä aina uudestaan ja uudestaan meidän korviin. Hely vilkaisi sitä turhautuneena ja lähti taluttamaan kohti pientä jakkaraa maneesin nurkassa.

”Onko toi se Surkun morsian?” Hely kysyi matkalla vilkaistessaan Alliin.

”Joo.”

”Toivottavasti siitä tulee voikko ori”, Hely huokaisi uneksivasti, mutta irvisti heti perään. ”Tai ei. Oon ylityöllistetty! Jos Jewell meinaa hankkia hevosia tähän tahtiin, saa se myös palkkaa lisää henkilökuntaa.”

”Tiedän tunteen”, mä hymähdin. Vapaita karsinoitakin oli vaikka kuinka paljon, mutta hyvät työntekijät tuntuivat olevan kiven alla.

”Hei, mikä tää on?” kuului kolmas ääni. Miika kurkkasi katsomon ovesta ja tunki pian päänsä perään lopunkin vartalonsa. Se nojaili katsomon kaiteeseen, katsellen Sankaria.

”Sankari?” Hely kysyi hölmistyneenä.

”Ai, oikeesti? Onpa se iso!”

”Nii no Miika, hevoset kato kasvaa”, mä huomautin kärkkäästi. Miika pyöräytti mulle silmiään, mutta ei vastannut mitään.

”No, miten Sankarin kanssa menee?” Miika kyseli. Ori harppoi Helyn alla pitkällä ohjalla kauheaa vauhtia. Hely tuntui olevan siihen tottunut, koska ei kiinnittänyt sen hiihtämiseen juurikaan huomiota.

”Siitä tulee seuraava Piru”, Hely tokaisi yksinkertaisesti.

”Ai hyppääkö se niin hyvin?”

Hely vihelsi ilmaan. ”Tietäisitpä, mutta voisi se välillä olla vähän vähemmän Kia.”

Katsoin hetken Sankaria, jolla tuntui olevan paljon ongelmia keskittymiskykynsä kanssa. Ymmärsin yskän. Miika virnuili, koska sekin tajusi: Kia oli sen vastuuhevonen, ollut aina ja se jos joku ymmärsi Helyn pointin. Kia oli mielettömän hieno hevonen, mutta se käveli vähän väliä seiniä päin. Sen keskittymiskyky oli sitä tasoa.

”Ja joskus on oikeasti vaikee pysyä kyydissä”, Hely mutisi ehkä enemmän itselleen kuin meille. ”Sankari pukittaa. Kovaa.”

Mä tyrskähdin. Äitinsä poika.

Miika lähti päätään pyöritellen huvittuneesti, jättäen meidät kahdestaan.

---

Alli ei olisi välittänyt sateesta, mutta suomenhevosen hermoilla tarpoi tarhassaan Ringan luokse. Sen oma sadelomi oli paljon sopivampaa kokoa kuin Tarun liian suuri. Ringa ja Alli olivat molemmat rauhallisia, ystävällisiä hevosia, jotka olivat nyt saaneet tarhata yhdessä voidakseen myös mammalomailla kavereina. Vaaleampi tamma etsi itselleen hyvän kohdan piehtaroida ja kellahti kuraiseen maahan tyytyväisenä itseensä.

Irvistin. Koko vasen kylki valui märkää hiekkaa.

Loimeton Ringa vilkaisi uutta ystäväänsä ja palasi takaisin hamuamaan ruohoa aidan alitse. Mä katsoin sitä hetken, kunnes huokaisin.

”No, sä näytät nyt jo tiineeltä.”

Ringa vilkaisi mua kuin loukkaantuneesti, kehtaatkin ihminen, mutta tyytyi sitten rapsutusleikkiin Allin kanssa.

31.10.2017, Lohtu syntyy (kirjoittanut: Jewell)

Chelle oli kaksi päivää vanha. Sillä oli nyt jo paksumpi harja kuin monella tallin puoliverisistä, sekä varsakarva taipui pienelle kiekuralle. Ringa oli kovin ylpeä omasta pikkuisestaan. Tamma lähtisi melkein heti uudestaan astutettavaksi, mutta saisi hetken viettää lomaa uuden bestiksensä Allin seurassa.

Alli sen sijaan näytti siltä, että poksahtaa hetkenä minä hyvänsä. Tyytyväisenä se kulki pihaton poikki suuren mahansa kanssa, eikä tuntunut tuntevan itseään lainkaan tukalaksi paisuneen olemuksensa kanssa. Sellainen Alli kai oli: helppo tyyppi, se oli sujut kaiken kanssa. Jos varsa muistuttaisi yhtään vanhempiaan, siitä tulisi maailman kiltein.

Allin tiineyteen liittyi yksi pieni salaisuus, jota eivät tienneet tallissa kuin henkilökunta. Sen voikon karvapeitteen alla oli ollut yllätys ultraäänessä. Yhden varsan sijaan siellä olikin ollut kaksi, kaksoset. Se sai monen ilmeen venähtämään hetkeksi väärin.

Anna kun selitän: hevonen ei ole luotu kantamaan kahta hevosta. Yleensä kaksostiineys päättyy surullisesti emän luodessa varsat aivan liian ajoissa – ja kaksosten kantaminen vaarantaa myös tamman itse. Siksi kaksosvarsojen syntyminen on niin harvinaista eikä niitä toivota, ja siksi kaksosten huomattaessa ajoissa pyritään toinen alkio poistamaan jo ennen kuin se kehittyy ja antamaan edes toiselle varsoista mahdollisuus elää.

Iloiseksi tarkoitettu tilanne olikin surullinen, mutta niin teimme mekin. Olisi typerää ottaa riskiä, varsinkaan kun tamma ei ollut Leijonalaakson omistuksessa. Keskusteltuani Allin oman omistajan kanssa, päätettiin antaa täydet mahikset toiselle varsoista elää.

Inka oli tekemässä iltatallin jälkeen viimeistä tsekkausta pihatolle, kun mun puhelin pärähti soimaan.

”Alli varsoo. Se on jo melkein ulkona!”

Pinkaisin kumpparit hölskyen jäisen pihamaan halki pihatolle. Ulkona oli yhtä pimeää kuin kunnollisena Halloween-yönä kuuluisi ollakin. Pitäisiköhän varsa nimetä jonkinlaisella kauhuteemalla?

Allin tiineyden osalta ongelmia oli ollut tarpeeksi ja varsominen onnistui jouhevasti – pian oljilla makoili tyytyväinen tammavarsa. Sen karvapeite oli kauniin kermainen ja Inka ihasteli sitä vähän kauempaa. Alli hörähti pienelle otukselle hiljaa. Sinäkö sieltä tulit, mihin se toinen jäi? Voikko tammavarsa ei kuitenkaan ollut moksiskaan vaan pian yritti jo omille jaloilleen. Sen horjuessa pitkien jalkojensa varassa Inka kääntyi katsomaan mua hymyillen.

”Kyllä se vähän lohtua tuo.”

Tervetuloa talliin Lohtu!

00.00.0000

00.00.0000


Kaamosvanilja on virtuaalihevonen
Virtuaalitalli / A sim-game stable
Webdesign © Shady
Ulkoasun kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan & Stjarna