Huvitutin Hosuli

Päiväkirja

☆ 01.03.2018, Maastoilua (kirjoittanut: Dimma)

Kylmä viima puhalsi talliin sisään, kun avasin ovet. Vihdoin olin lämpimässä tallissa ja suuntasin kohti toimistoa, mistä löysin meean. Meea laittoi kahvia porisemaan ja minä puhaltelin käsiini. Ai että miksi olin unohtanut ottaa hanskat. Onneksi toimistosta löytyi varahanskoja, joten nappasin niistä yhdet vierelleni penkille, mihin olin istahtanut. Olisihan minulla ollut autossa, mutta se oli jo liian kaukana ottaen huomioon sen, että toimistossa oli ihanan lämpöisiä hanskoja varalla. Juttelimme meean kanssa niitä näitä ja vaikka olin tullut apukäsiksi tallihommiin, ehdotti meea, että menisimme hieman maastoilemaan. En todellakaan pistänyt vastaan, vaikka ulkona odottava kylmyys ei minua innostanut pätkääkään. Meea ehdotti, että lähtisin maastoon Hosulilla ja hän valitsisi jonkun sopivan kaverin ratsukseen. Hosuli olikin tuttu hevonen valmennuksesta ja odotin innolla, mitä maastoreissusta tulisi. Kun olimme juoneet lämpimän kahvimme pois, lähdimme hakemaan hevosia tarhasta ja hoitamaan ne kuntoon.

Mennessämme ulos hevosten kanssa, valitin kylmästä ja meea ehkä hieman irvaili siitä minulle. En edes ollut mikään vilukissa, joten ulkona oli todella kylmä vain ja ainoastaan viiman takia. Meea näytti pärjäävän pakkasessa hyvin, eikä hevosillakaan tuntunut olevan valittamista. Ehkä olinkin tulossa kipeäksi, ken tietää. Ehkä kun illalla menisin kotiin, mittaisin kuumeen ja toteaisin, että huomenna jäädään sänkyyn sairastamaan. Nousimme hevosten selkään ja lähdimme vihdoin matkaan. Maastoilimme läheisen tallin nurkille ja käännyimme sitten takaisin. Takaisin tulomatkalla menimme pellolle laukkailemaan. Pitihän sitä vähän kisailla enemmän tai vähemmän leikkimielisesti, kun oli nopeat ja uljaat ratsut alla. Hevoset eivät tuntuneet millään väsyvän, ei sitten tippaakaan, joten saimme pöllyttää lunta pitkän tovin. Takaisin oli kuitenkin lähdettävä, jotta hevoset eivät jäätyisi hikoilun takia. Samoin kuin minä.

☆ 22.03.2019, Lainakuski humputtelee ilman satulaa (kirjoittanut: Nerita)

Musta Huvitutin Hosuli odotteli mua karsinassaan, kun mun oli tarkoitus touhuilla ponikokoisen hevosen kanssa jotain. Päivä oli kaunis, joten ulos olisi kiva mennä. Mä aloitin kuitenkin pistämällä suositusten mukaan orin kiinni ja rupesin harjaamaan sitä. Mun takkini hihat ja taskut olivat kamalan mielenkiintoisia sekä ilmeisesti Hosulin mielestä ne maistuivat kovin hyvältä, niin innokkaasti se oli koko ajan niitä hamuamassa. Kavioita putsatessa se meinasi vetäistä mut nurin, mutta epäonnistui aikeissaan. Kun hevonen oli hoidettu, ori sai päähänsä suitset, mutta satula jäisi talliin.

Kenttä oli sellaisessa kunnossa, että me kyettiin jäämään siihen. Sen perusteella mitä mä olin aikaisemmin valmennuksessa nähnyt, puolsi sitä, että uskalsin lähteä ilman satulaa oikeastaan vieraalla hevosella. Hosulin ollessa sen verran pieni, sen selkään pääsi näppärästi jakkaralta. Me käveltiin pitkin poikin kenttää ja mä käynnissä asettelin, taivuttelin ja väistätin sitä paljon. Olihan se hidas, mutta teki kuitenkin mitä pyydettiin. Paitsi tietysti meni eteenpäin, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi vertymään. Kun oltiin kävelty rauhassa, mä siirsin Hosulin raviin ja ihastuin sen askeleisiin, sillä oli todella mukava ravi istua ja ilman satulaakaan ei ollut mitään ongelmia. Me jatkettiin taivutteluja ja muita vielä ravissakin, jonka jälkeen laukattiin pienet pätkät. Hosuli oli kyllä mukava kaveri tälläiseen eräänlaiseen humputteluun. En mä orin kanssa sen kummempia tehnyt, eihän mun ollutkaan tarkoitus tehdä mitään hikitreeniä, joten me lopeteltiin aika nopeasti ja palattiin talliin lämpimään.

Valmennukset

☆ 17.02.2018, Estevalmennus (kirjoittanut: Dimma)

Saavuin Helmiahoon todella lumisena päivänä. Lunta tuprutti taivaalta niin, ettei eteensä nähnyt ja matkalla olikin jännittänyt, pääsisinkö koskaan ajamaan tallille asti. Onneksi tiet oli juuri aurattu, niin piti vain huolehtia näkyvyydestä. Meea ja pienhevosori Hosuli olivat jo lämmittelemässä maneesissa kun saavuin lumisena paikalle. Olin ilmoittanut olevani hieman myöhässä kelin takia, joten meea oli sanonut menevänsä jo sitten lämmittelemään orin kanssa. Hosuli näytti kovinkin tönköltä liikkuessaan ja ihmettelin, miten ori muka oli estepainotteinen. Se ei olisi millään halunnut totella Meeaa ja näytti siltä, että se sekosi omiin jalkoihinsa.

Mielipiteeni orista muuttui kuitenkin heti, kun pyysin ratsukkoa hyppäämään ensimmäisen lämmittelyesteen. Orin silmät kirkastuivat ja siitä tuli selvästi tarkkaavaisempi, kun se tajusi, että oltiin menossa esteelle. Menohalut alkoivat näkyä ja meea joutuikin pidättelemään Hosulia aika paljon. Ori pysyi kuitenkin hallinnassa ja hevosella oli lennokas hyppytyyli. Muutaman lämmittelyesteen jälkeen nostin puomeja ja aloimme käydä läpi esteelle lähestymistä. Estesilmää Hosulilta ei kyllä puuttunut ja vaikka tie esteelle oli kuinka hankala, se löysi sopivan ponnistuskohdan ja tiputti vain parit puomit koko valmennuksen aikana. Juurikaan mahavaraa se ei jättänyt, mutta nosti jalat hyvin ilmaan. Otimme valmennuksen lopuksi myös pientä rataa ja ratsukko suoritti sen kunnialla läpi. Muutamalle esteelle Hosuli hieman hätäili, mutta yleisesti ottaen todella onnistunut suoritus. Loppuverryttelyjen aikana annoin ratsukolle vielä kattavan palautteen valmennuksesta.

☆ 19.03.2019, Estevalmennus (kirjoittanut: Nerita)

Pieni suomenpienhevonen Huvitutin Hosuli raahusti maanesissa ja vaikutti siltä, ettei sitä paljoa huvittanut liikkua ja ratsastaja yritti parhaansa mukaan saada ponikokoiseen hevoseen liikettä. Pistin ratsukon tekemään ravissa etuosakäännöksiä, samalla kun rakensin itse maneesiin neljä estettä. Ne olivat keskellä eräänlaisessa siksak-kuviossa. Ratsukon etuosakäännökset sujuivat hyvin ja maneesiin ilmestyneet esteet saivat Hosuliin vähän liikettä. Ratsukko sai vielä hetken treenata, että ravissa sekä laukassa löytyy säädöt. He saivat myös harjoitella hetken sitä, että tiukat käännökset onnistuivat ilman, että Hosuli meinaisi kaatua. Sileän harjoitukset olivat Hosulista kamalan tylsiä, mutta ratsastaja työskenteli orin kanssa niin kauan, kunnes tehtävät sujuivat.

Sitten päästiin hyppäämään. Tehtävän idea oli tulla siksakin ensimmäinen este, tehdä voltintapainen, este, voltintapainen ja niin edelleen kaikki neljä estettä. Toisen esteen päällä kuului vaihtaa laukka, mutta ensin tehtävä mentäisiin pari kertaa läpi niin, että lähestymiset tultaisiin ravissa ja hypyn jälkeen takaisin raviin. Hosuli ei ensin ihan ymmärtänyt, miksi esteiden välillä piti siirtyä raviin, että miksi ei saanut tulla laukassa ja mennä lujaa. Toisella kerralla Hosuli teki siirtymiset jo paremmin ja malttoi odottaa. Sen jälkeen päästiin ottamaan koko kuvio laukassa. Ensimmäisellä yrityksellä käännöt vähän levähtivät, kun Hosulin askel ei oikein lyhentynyt. Muutama yritys siihen tarvittiin, että Hosuli kääntyisi melkein kolikon ympärillä ja saatiin jo nopean uusinnan tapaisia käännöksiä.