Haavelaakson Violiina

Kuvat © Kasvattaja

Luonne

Haavelaakson Viola on nirppanokkainen, hienosteleva tamma, joka ei paljoa vaadi vetääkseen herneet nenäänsä. Sateisella kelillä se ei suostu astumaan tallin ovesta ulos, ellei sitä ole vuorattu kaulakappaleellisella loimella, talvella se palelee muutamankin asteen pakkasella, jos sitä ei ole loimitettu kunnolla. Viola ei myöskään pidä siitä, jos sitä häiritään ruoka-aikaan. Kesken päiväheinien onkin aivan turha kuvitella hakevansa tamma töihin, sillä silloin se ei varmasti liiku askeltakaan eteenpäin vaan suunta on lähinnä ylöspäin. Opittuaan tamman erikoiset säännöt ja rutiinit, on arki sen kanssa suhteellisen helppoa. Varpaillaan sen kanssa saa olla oikeastaan koko ajan, sillä ikinä ei voi tietää, mistä se loukkaantuu minäkin päivänä. Tarhasta Viola antaa hyvin kiinni (jos ei ole ruoka-aika) ja taluttaessa se yleensä kävelee rennosti vierellä. Huonoina päivinä tamma on tosin kovin säikyllä tuulella ja saattaa säpsähdellä hyvinkin arkisia asioita nähdessään. Muista hevosista Viola ei pahemmin välitä. Se ei ole ilkeä kenellekään turhanpäiten, mutta ei myöskään siedä ketään liian lähelle itseään.

Hoitaessa kaikki sujuu vähän vaihdellen. Toisina päivinä tamma nauttii suuresti kunnon puunauksesta, toisinaan sen näyttää hampaitaan jo harjan nähdessään. Kavioita nostaessa se joko nostaa jalat kiltisti ilmaan yksi kerrallaan, tai sitten se jähmettää jalkansa maahan kiinni, eikä niitä meinaa saada mitenkään ylös. Viola on aikalailla joko tai-tyyppiä, eikä kultainen keskitie ole koskaan mahdollisuus. Joko se on helppohoitoinen ja kaikki sujuu ongelmitta, tai sitten jokaisessa asiassa on pistettävä vastaan. Siinä mielessä tamma on pääasiassa helppo harjata, sillä se ei piehtaroi koskaan märällä kelillä, vain kuiva, mielellään ruohoinen pohja kelpaa piehtarointiin. Kengittäjän kanssa Viola harvoin lähtee painimaan, ja yleensä kengittäjä saakin tehdä työnsä rauhassa vaikka tammalla olisi vuosisadan huonoin päivä. Eläinlääkäri taas ei pääse edes tamman lähelle huonoina päivinä ilman rauhoittamista.

Ratsuna Viola on todella herkkä. Se ei kovinkaan montaa virhettä siedä ratsastajaltaan ja hermot menettäessään se alkaa joko hyppiä pystyyn tai sitten se laittaa liinat kiinni eikä liiku enää yhtään mihinkään. Herkän, osaavan ja rauhallisen ratsastajan kanssa Viola on oikein näppärä kouluratsu, joka liikkeidensä ja taitojensa puolesta pärjää hienosti helppo A-tasolla asti. Huonomman tai kovakouraisen ratsastajan kanssa tamman taidot eivät pääse ollenkaan oikeuksiinsa, mutta osaavan ratsastajan kanssa se tekee oikein mielelläänkin töitä. Ratsastaessa Violan kanssa ei päde yleinen joko tai-sääntö, vaan kaikki riippuu ihan ratsastajasta. Kerran hermot menetettyään lopputunnista ei tule enää yhtään mitään, mutta jos tamma saa heti alkutunnista alkaen liikkua rauhassa, se on herkkä, kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä ratsu. Isoliikkeinen tamma ei osaa hypätä laisinkaan. Välillä jopa maapuomit saavat sen sekoamaan jaloissaan ja tästä syystä olemmekin jättäneet hyppäämisen täysin pois. Viola ei ymmärrä hyppäämisestä mitään, yleensä se vain rymistelee esteen läpi tajuamatta, että sen yli täytyisi hypätä. Maastossa Viola on todella reipas ja sen kanssa saakin olla varsinkin laukkapätkissä tarkkana, ettei päästä sitä liian lujaan vauhtiin tai muuten pysäyttäminen voi olla kovan työn ja tuskan takana. Tamma maastoilee paremmin yksin kuin porukassa, sillä kilpailuviettisenä se tahtoisi aina päästellä monta kymmentä metriä edellä. Kilpailuissa Viola on hieman helpompi käsitellä kuin kotona, tamma on todella vieraskorea ja haluaa aina näyttää itsestään vain hyvät puolet vieraille. Se suorittaa aina täydellä teholla radoilla ja kuuntelee tarkasti ratsastajaansa.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenterit