Mörkövaaran Tähtivimma

Kuvat © VRL-06066

Luonne

En voinut vastustaa kiusausta, kun lähes kaksi viikkoa ihailemani Mörkövaaralainen tammavarsa oli edelleen myynnissä. Tein tammasta tarjouksen kasvattajalle henkeä pidätellen ja olin todella innoissani kun tarjoukseni meni läpi ja tammasta tuli minun omani. Varsalla ei ollut vielä virallista nimeä, joten sain olla vaikuttamassa siihen. Halusin nimen jollain lailla liittyvän molempien vanhempien nimiin Tähtiensota ja Vinhapolkka. Ei siinä kauaa kerinnyt nimipää raksuttaa, kun jo keksin tammalle nimen Tähtivimma eli tuttujen kesken Vimma vaan. Hieman elättelin toiveita Vimman kasvaessa, että siitä tulisi isänsä kaltainen sulavalinjainen atleetti, mutta toisin kävi ja tamma on aivan emänsä mallinen, isänsä punaturkilla varustettuna.

Ai että esteitä? Käy hyvin. Ai maastovaellus? No problem! Ai valjakkoa? Joo, kyllä Vimma kulkee.

Jos Vimma olisi ihminen, se olisi se jokaisessa suvussa oleva kaiken osaava serkkupoika, joka vetää samalla reissulla taulut seinään, kengittää hevoset ja avaa viemärit – kahvipalkalla, toki. Vimma on hevonen, jonka voisi iskeä mihin tahansa ympäristöön, ja tamma sopeutuisi varmasti muutamassa tunnissa.

Vimma on varsin fiksu ja menevä tamma, jolla on tervettä pilkettä silmäkulmassa. Ahkera ja pirtsakka suomenhevonen on ilo sen omistajalle, sillä tamma harvemmin aiheuttaa mitään harmia. Vimma seuraa hoitajaansa kuin koiranpentu ja haluaisi olla aina kaikessa mukana.

Läsipäinen Vimma on helppo hoitaa, sillä kuten sanottua, se palvoo maata hoitajansa jalkojen alla ja haluaa vain olla mieliksi. Vimmalla on toki hetkiä, jolloin tammamainen ärtyneisyys nostaa päätään ja tamma onkin todella herkkä milloin mistäkin koivesta tai kaulansyrjästä, mutta yleisesti ottaen Vimma vain luimii ja näyttää happamalta, jos sitä sattuu hoitamaan sinä yhtenä huonona päivänä puolessa vuodessa.

Kuten tulikin jo todettua pariinkin otteeseen, Vimma voi tehdä… No, oikeastaan mitä vain. Suomenhevosen voi iskeä niin rataesteiden keskelle, valjakon eteen tai ihan perus kouluratsastusradalle, eikä Vimma jätä koskaan pulaan. Työteliäs tamma suorittaa miellyttämisenhaluisena liki minkä tahansa haasteen, mitä sen eteen heitetään ja useimmiten vielä näyttää tyylikkäältä sen tehdessään. Vimmalla on hyvä hyppytekniikka ja erityisesti näyttävä laukka, jonka takia se on menestynyt monilla kilpakentillä. Toki, moinen monilahjakkuus näkyy myös siinä, ettei Vimma ehkä ole mikään suuri yksi miljoonassa löytö kapasiteetiltaan, mutta melkein mitä tahansa tamman kanssa voi kyllä huoleti harrastaa.

Vimma kuumuu välillä herkästi kenttätyöskentelyssä, erityisesti esteillä sekä kenttäradoilla, ja silloin tammaa saa oikeasti pidätellä, ettei Vimma lähde innokkuudessaan sooloilemaan. Samoin aika ajoin maastojen laukkapätkät tuntuvat nostavan Vimmassa jonkin vanhan kilpailugeenin ja onpa tamma pari kertaa ikävästi lähtenyt ryöstämäänkin kesken kevyen sänkilaukan. Tämän vuoksi Vimma kaipaa maastoon ja esteille kokenutta ja tamman tuntevaa ratsastajaa.

Monipuolinen Vimma on ennen kaikkea ruoalla ja rakkaudella palkittavissa. Suomenhevonen on valmis taipumaan vaikka siltaan, jos se tarkoittaa, että treenit päättyvät rapsutuksiin ja kehuihin.

Muiden hevosten kanssa Vimma tulee erinomaisesti toimeen, harvemmin hakien lauman johtotähden virkaa, vaan on vielä vanhempanakin aina mukana kaikissa laukkaspurteissa ja leikeissä.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenterit