Mörkövaaran Satutaika

Valmennukset

☆ 29.03.2017, Kasvattivalmennus, koulua (kirjoittanut: tvisha)

Kun Taika saapui Mörkövaaran kentälle ratsastajansa meean kanssa, oli se vähän tympääntyneen näköinen, ollen samalla ihmeissään uudesta ympäristöstä ja ympärillä pyörivistä muista ratsukoista. Tamman työskentelymotivaatio ei näyttänyt siten alkuun päätä huimaavan ja näin ollen meea sai tehdä alkuverkassa topakasta töitä selässä, jotta sai edes jotenkuten Taian liikkumaan eteen. Ratsastaja kävi ratsullaan kaikki askellajit itsenäisesti huolellisesti läpi, taivutteli sitä paljon molempiin suuntiin ja teki hieman tempon vaihtelujakin. Koska Taika oli hieman laiskalla tuulella, sai erityisesti ravissa ja laukassa meea työstää ratsuaan reippaalla pohkeella, jotta kyseiset askellajit pysyivät yllä. Vähitellen tamma alkoi vertyä ja rentoutua ratsastajansa alla, jolloin heidän työskentely lähti rullaamaan ainakin hitusen paremmin.

Huolellisen verkan jälkeen lähdimme työstämään tälle päivää suunnittelemiani tehtäviä, aloittaen käynti-ravi siirtymisistä ja jatkaen siitä käynti-laukka siirtymisiin. Meea valmisteli Taian aina hyvin raviin, tosin ensimmäisillä kierroksilla hän joutui käyttämään melko napakkaa pohjetta, jotta tamma siirtyi empimättä. Pidätteet menivät sen sijaan melko nopeasti perille, joten hidastamiset käyntiin sujuvat mutkitta, ilman vastaanlaittoa. Toistimme tehtävää niin pitkään, että Taika lähti reagoimaan ratsastajansa pieneenkin apuun ja teki siirtymiset nopeassa tahdissa. Laukkatehtävään siirryttäessä tamma tuppasi ensimmäisillä kerroilla automaattisesti edellisen tehtävän pohjalta siirtyä raviin, joten laukka-apujen tuli olla teräviä. Toistojen kautta Taika kuitenkin alkoi nostamaan laukkaa paremmin, vastaavasti kun takaisin käyntiin siirryttäessä sai olla tarkkana, että Taika siirtyi suoraan käyntiin eikä tunkenut raviaskelia mukaan. Näinkin helppo tehtävä siis tuotti hieman töitä ratsastajalle, joka kuitenkin työskenteli hyvällä draivilla ja sai näin ollen tammansa lopulta toimimaan mallikelpoisesti. Siirtymisien jälkeen ratsukko sai hetken aikaa tehdä uraa pitkin käynnin ja ravin lisäyksiä, jotka sivusilmältä katsottuna onnistuivat oikein hyvin. Viimeistä tehtävää lähdimme työstämään kahdeksikon muotoisella kiemurauralla, ensin suorittaen sen ravissa, tehden samalla myötä- ja vasta-asetuksia. Asetukset eivät itsessään olleet hankalia ratsukolle, mutta sen sijaan symmetrisillä ympyröillä pysyminen oli ongelma, Taian suurentaessa ja pienentäessä ympyriä milloin mitenkin. Meea sai näin ollen tehdä edelleen paljon töitä selässä, jotta sai ratsunsa pysymään uralla, ilman minkäänlaista kiemurtelua. Kun kiemuraura sujui ravissa vähitellen hyvin, siirryimme toistamaan tehtävää laukassa, tehden halkaisijalla siirtymisen käyntiin ja laukanvaihdot. Laukkaympyrät onnistuivat meealta ja Taialta ehkä yllättävänkin hyvin, tamma pysyi nätisti meean apujen varassa ympyröillä ja suoriutui laukanvaihdoistakin oikein näppärästi.

Valmennus kului tehtäviä tehdessä todella nopeasti, eikä aikaakaan kun takana oli jo vajaat 1,5 tuntia täyttä työntekoa. Näin ollen ratsukko sai siirtyä loppuverkan pariin jäähdyttelemään hevosta vielä hetken aikaa ravissa ja sen jälkeen käynnissä pitkin ohjin. Valmennus ei meean ja Taian osalta ollut missään nimessä helppo, sillä tamma vaati todella paljon huolellisia apuja toimiakseen oikein, eikä se mitään halunnut ilmaiseksikaan antaa. Meea työsti kuitenkin hyvin jäntevästi ja pitkäpinnaisesti ratsuaan, eikä lannistunut vaikka Taika ajoittain vähän hölmöilikin. Siten jokainen tehtävä lopulta onnistui kuin onnistuikin, joten tyytyväinen päivän suorituksiin voi olla, jotka paranivat hienosti loppua kohden.

☆ 13.07.2017, Kasvattivalmennus, esteitä (kirjoittanut: tvisha)

En voinut olla nauramatta meean ja Taian tullessa kentälle, sillä koin erittäin vahvan déją-vu:n viimekertaisesta valmennuksesta. Tahmean oloinen tamma löntysteli muina miehinä eteenpäin, eikä se näyttänyt kovin tyytyväiseltä ratsastajan kootessa alkukäyntien myötä ohjia. Ratsukko sai suorittaa alkuverkan itsenäisesti, keskittyen erityisesti vahvaan, reippaaseen laukkaan ja hyvään yhteistyöhön. Jonkun aikaa meea sai pyöritellä Taikaa ympäriämpäri ennen kuin se alkoi pehmeytyä ja siirtyä vähitellen avuille, jonka myötä pääsimme keskittymään esteisiin. Olin pystyttänyt kentälle kahdeksan 90cm korkeaa estettä niin, että meillä oli kolme yksittäistä pystyä, yksi kahden esteen sarja ja yksi kolmen esteen sarja. Kuten vähän ennustelinkin, ei ratsukon vauhti päätä huimannut ensimmäisille esteille lähestyttäessä, jonka vuoksi Taika ponnisti esteille todella löysästi. Pyysin meeaa ottamaan parempaa tuntumaa ratsuunsa ja käyttämään vahvaa jalkaa erityisesti ponnistuspaikoille tultaessa, jotta tamma ymmärtää itsekin alkaa käyttämään jalkojaan ja oikeasti hyppäämään. Koska tilanne oli mikä oli, keskityimme meean ja Taian kanssa alkuun vain pystyesteisiin, emmekä kiiruhtaneet näin ollen sarjoille. Muutamat ensimmäiset kierrokset pystyille olivat todellakin hakemista, vähitellen Taika alkoi onneksi saamaan vauhtia enemmän jalkoihinsa, mutta se ponnistusvaihe oli edelleen voimaton, jonka vuoksi muutamia pudotuksiakin nähtiin. Toistojen kautta nämä esteet kuitenkin saatiin vähitellen hiottua hyväksi, jolloin tammakin alkoi ymmärtämään, että nyt ollaan todellakin työnteossa, eikä nyt vätystellä yhtään enempää. Tämän myötä pääsimme suuntaamaan kahden sarjan esteelle, jolle ensimmäistä kertaa tultaessa jännitti Taikaa aivan silmin nähden. Meea kuitenkin teki hienosti töitä selässä, hän ohjasi ratsuaan päättäväisesti ja tsemppasi tätä paljon, jonka myötä sarja ylitettiin puhtaasti hyvällä tyylillä. Näiden esteiden väliin mahtui kaksi laukka-askelta, jotka ratsastaja laski hyvin ja tarpeen tullen pidensi askelia sopiviksi. Viimeiseksi haasteeksi otimme kolmen esteen sarjan, jonka esteväleihin mahtui vain yksi laukka-askel, joten sarja oli todella nopeatempoinen. Jälleen ratsastaja valmisteli ratsunsa huolellisesti ja suuntasi varmoin mielin estettä kohti, jolloin meean varmuus myös tarttui Taikaan. Taika aloitti sarjan hyppäämisen hyvin, ensimmäinen este ylittyi vaivatta, eikä toiselle esteelle ponnistamisessakaan ollut ongelmaa. Kolmannelle esteelle tamma kuitenkin horjahti sen verran, että tämän esteen lävitse pitkälti juostiin, jolloin puomitkin lentelivät. Pyysin ratsukkoa heti palaamaan uudelleen kyseiselle sarjalle, ja simsalabim, sehän ylittyi vallan upeasti! Toistojen kautta ratsukko sai vain enemmän ja enemmän varmuutta radalla, jolloin hypyt paranivat koko ajan ja hevosen tahti kentällä sen kuin kiihtyi. Lopun hyppyihin olin valmentajana äärimmäisen tyytyväinen, jolloin meea ja Taikakin saivat hyvällä fiiliksellä lähteä vähitellen lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin.