Aavesoturi

Päiväkirja

☆ 06.04.2020, Maastakäsittelyä (kirjoittanut: Bella)

Soturiksi kutsuttu lempeäsilmäinen suomenhevosori katseli minua niin lämpimästi, että olin sulaa siihen paikkaan. Leperrellen orille kaikkea maan ja taivaan väliltä aloitin sen harjaamisen. Soturi tuntui kuuntelevan puhettani hyvinkin tarkasti, tökkien minua välillä pehmeästi turvallaan. Olin lähes sulaa vahaa, enkä olisi saanut millään tarpeekseni ihanan orin seurasta. Soturia ei tuntunut haittaavan venytetty harjaustuokio, mutta lopulta kelloa vilkaistuani suuntasin sen kanssa kentälle.

Soturi katseli rauhallisesti ympärilleen kentällä ja seisoi hievahtamatta paikallaan, vaikka olikin vapaana. Portti oli toki kiinni, mutta epäilen silti, että vaikka se olisi ollut aukikin, ei ori olisi lähtenyt karkuun. Siirtelin nopeasti puomit paikoilleen ja otin Soturin sitten riimunnaruun. Ori seurasi koiramaisesti perässäni, kun taluttelin sitä kentällä. Tulimme välillä puomien yli ja ori kiltisti tuli perässäni. Kokeilin tehdä Soturin kanssa pysähdyksiä puomien kohdalle ja heti, kun itse pysähdyin, pysähtyi sekin. Jäin taas hetkeksi vain lepertelemään sille ja asiaan havahduttuani vilkaisin ympärilleni. Kukaan ei kuitenkaan ollut nähnyt ja saatoin hyvillä mielin jatkaa orin pilalle palvomista.

Käveltyämme Soturin kanssa noin tunnin - josta puolet oli varmasti kulunut vain pelkkään lässytykseen ja silittelyyn - suuntasin takaisin talliin. Tallissa vein Soturin sen omaan karsinaan, jossa kokeilin tehdä sen kanssa venytyksiä. En välttämättä olisi tarvinnut edes mukanani tuomiani porkkananpaloja, koska orin pää tuntui muutenkin kääntyvän aina suuntaani. Mieluusti se silti otti vastaan tarjotut herkkupalat ja katseli niillä lempeillä silmillään rauhallisesti. Kun tuli aika jättää ori karsinaansa, suunnittelin jo metrin poispäin kävelyn jälkeen takaisin palaamista. Se kävi mielessäni monta kertaa matkalla tallin ovelle, mutta lupasin itselleni, että malttaisin odottaa seuraavaan päivään.

☆ 07.04.2020, Kouluratsastusta (kirjoittanut: Bella)

Soturi seisoi karsinassaan jälleen yhtä hyväntuulisena, kun seuraavana päivänä pöllähdin paikalle. Sujahdin karsinaan ja harjasin oria pitkän kaavan mukaan, vaikka muutakin tekemistä sille päivälle olisi vielä luvassa. Ori silmineen oli vain jotain liian ihanaa ja suloista! En oikeastaan edes yllättynyt siitäkään, miten kiltisti Soturi antoi itsensä varustaa. Se ei yrittänyt näykkiä tai pullistella, eikä sen mieleen olisi varmasti todellakaan tullut potkiminen. Hymyillen taputin oria ja lähdin taluttamaan sitä kentälle. Kentällä hain jakkaran, koska Soturi ei ollut pienimmästä päästä suomenhevosia. Nostin jalkani jalustimeen ja nousin orin selkään. Hevonen allani seisoi hievahtamatta paikallaan, vaikka kiristelin satulavyötä ja säädin jalustimia. Kun sitten pyysin Soturia kävelemään uralle pitkin ohjin, keinahti se pehmeästi käyntiin ja pärskähti.

Kun alkukäyntien jälkeen keräsin ohjaa, en osannut odottaa aivan sellaista reaktiota. Soturi kokosi itsensä heti ja kulki pehmein, joustavin käyntiaskelin eteenpäin. Se tuntui kuuntelevan jokaista apuani ja istuntani liikettä. Aloitin tekemällä käynnissä voltteja sekä pysähdyksiä; ori vastasi täsmällisesti ja taipui hyvin. Kokeilin myös lyhentää sekä pidentää käyntiä, joka sekin tapahtui pienin avuin ja helposti. Käyntiverryttelyn jälkeen otin kevyttä ravia isolla kahdeksikolla. En tiedä, mitä oletin, mutta en ainakaan sitä upeaa, liidokasta ravia ja pyöreätä muotoa. Asetuksenvaihtaminen ja suoristus eivät varmaan koskaan ole olleet niin siistejä ratsastamanani. Ravin jälkeen oli vuorossa harjoituslaukassa verryttely. Ori nosti laukan kevyesti - ja se laukka! Pyöreää, eteenpäinpyrkivää ja niin täydellisen pehmeää. Kokeilin hidastaa ja pyytää enemmän eteen - Soturi vastasi täsmällisesti ja teki kaiken mitä pyysin. Suunnanvaihdon tein radanpoikki ja laukanvaihtokin tuli ikään kuin automaattisesti. Olin niin lumoutunut ja ihastunut oriin jo siinä vaiheessa.

Verryttelyjen jälkeen aloitin varsinaisen harjoituksen ratsastamisen. Tein pitkille sulkutaivutusta ravissa ja päätyihin tein laukkaympyrät. Soturi vastasi apuihin hyvin ja suoritti kaiken erinomaisesti. Olin hieman hämilläni sen miellyttämisenhalusta, koska en itse välttämättä ratsastanut niin täydellisesti kaikkea - ja silti ori tarjosi minulle kaikki liikkeet parhaimmalla laadulla. Suuntaa vaihdoin pituushalkaisijalla, jossa kokeilin myös ottaa laukanvaihdon. Tein puolipidätteen ja valmistelin avut - ja olisin halunnut nähdä ilmeeni, kun Soturi vaihtoi laukan sirolla sekä kevyellä liikkeellä. Entistä lumoutuneempana jatkoin jo toisesta suunnasta tuttua sulkutaivutusta ravissa ja tein taas laukkaympyrät päätyihin. Jonkin aikaa työskenneltyämme oli aika tarjota orille välikäynneiksi pidempää ohjaa. Taputin sitä kaulalle ja olin varmasti yhtä hymyä - mikä hevonen!

Välikäyntien jälkeen keräsin jälleen ohjat tuntumalle. Soturi kokosi itsensä jälleen ja alkoi askeltaa paljon reippaammin. Päätin ottaa vielä harjoitusravissa lisäämistä sekä kokoamista. Siirryin työskentelemään isolle keskiympyrälle, jossa aina puolet ympyrästä kokosin ja vastaavasti puolet lisäsin. Allani miellyttämishaluisesti työskentelevä ori teki pyytämäni asiat täydellisyyttä hipoen. Sen kootturavi oli niin eleganttia ja lisätyssä ravissa oli helppoa sekä miellyttää istua. Vaihdoin suuntaa ympyräleikkaalla ja jatkoin samaa harjoitusta vielä toiseenkin suuntaan. Ravityöskentelyn jälkeen otin vielä parit rennommat laukkaympyrät molempiin kierroksiin. Vaikka tarjosin Soturille pidempää ohjaakin, oli miellyttävää huomata, että se ei yrittänyt karata alta tai alkanut laahata jalkojaan. Se laukkasi edelleen ilmavasti ja kevyesti liihoitellen eteenpäin. Tyytyväisenä siirsin orin käyntiin ja tarjosin sille pitkät ohjat loppukäynteihin. Taputin hellästi sitä kaulalle ja haaveilin samalla jo seuraavasta kerrasta.

Valmennukset

☆ 10.07.2019, Estevalmennus (kirjoittanut: Dimma)

Saavuin Helmiahoon valmentamaan meeaa ja suomenhevosori Soturia esteiden parissa. Ratsukko saapui lämmittelemään, kun vielä kokosin esteitä ja vaihdoimme hieman kuulumisia. Tämän jälkeen kerroin meealle päivän valmennuksen kulusta ja nainen tuntui olevan todella innoissaan. Lämmittelyjen aikana ori tuntui olevan innokas ja siltä löytyi valtavasti energiaa vaikka muille jakaa. Meea sai kuitenkin pidettyä orin hyvin aisoissa, eikä hevonen sen kummempia temppuillutkaan. Kuulemma Soturi oli yleensä rauhallisempi ja kyllähän ori siitä rauhoittuikin nopeasti. Lämmittelyesteet ratsukko ylitti rauhallisesti, mutta lennokkaasti. Meea kertoi, että Soturi on hyppyvarma, eikä se pelkää mitään, edes maastoesteillä. No, sehän nähdään!

Rentojen lämmittelyesteiden jälkeen siirryimme hieman korkeampiin esteisiin. Soturi eteni innokkaasti ja työskenteli pitkäjänteisesti. Ratsukko löysi hyvin oikeat ponnistuskohdat ja ori suoritti rauhallisesti. Tänään kävimme lähinnä läpi sarjoja ja ratsukko suoritti annetut tehtävät hienosti. Soturilla oli upea hyppytyyli suomenhevoseksi ja se eteni sulavasti ja ketterästi. Ori kuunteli tarkkaavaisesti meean jokaista ohjetta ja ratsukon yhteistyö oli loistavaa. Jokaisen esteen yli ratsukko meni tasaisen varmasti, eikä mitään kummempia ongelmia ollutkaan. Valmennuksen loppupuolella kävimme läpi myös lyhyttä rataa ja siitäkös Soturi innostui. Orilta löytyi taas hieman isompi vaihde, mutta ei meean tarvinnut hirveästi enempää töitä tehdä. Annoimme orin mennä omalla painollaan. Hypyt pysyivät nimittäin hallittuina ja lennokkaina, eikä kieltoja tullut. Kokonaisuudessaan valmennus sujui loistavasti ja annoin ratsukolle vielä kattavan palautteen loppuverryttelyjen aikana.