Huvin Vilperi

† 07.01.2017 - 05.11.2021

Kuvat © VRL-04373

Luonne

Vili on mahottoman komee suomiori, jonka luonteessakaan ei suuremmin ole puutteita.
Kyllä se halutessaan osaa olla oikea jääräpää, niin kuin kunnon suomenhevosen tuleekin olla - vai tuleeko?
Vili on kiltti hoidettaessa ja se on mukava ratsu.

Hoidettaessa Vili on oikea mammanmussukka, ja sen karsinassa oleilee mielellään tovin jos toisenkin. Tämä ori on kova pusuttelemaan, ja monesti hoitotuokioiden jälkeen saakin itse käydä naamapesulla. Harjailu on Vilin mielestä mukavaa puuhaa, eikä sillä ole inhokkipaikkoja, joista se ei tykkäisi harjattavan. Kaviot puhdistuvat yleensä oikein helposti, mutta joskus meinaa oria hieman laiskottaa, ja jalat ei oikein meinaa nousta. Varustaessakaan ei ole sen kummempaa ongelmaa. Kankikuolaimia laitettaessa alkuun Vili laittaa suun visusti kiinni, mutta pienellä suostuttelulla se nekin ottaa kiltisti suuhunsa. Talutettaessa ori käyttäytyy yleensä hyvin, ja tulee löysällä narulla hyvin vierellä. Joskus kesäisin se koukkaa ruohomättäälle, ja meinaakin sitten juurtua siihen paikkaan. Silloin saa toivoa, että ei ole minnekään kiirus. Samaa jumittelua tapahtuu jos pitää esimerkiksi kesken iltaheinien lähteä pesupaikalle jalkoja pesemään. Eihän se nimittäin meinaa hievahtaakaan karsinastaan ulos.

Ratsuna Vili on myös oikein mukava kaveri. Kunhan ratsastaja tietää mitä haluaa, kyllä tämä ori tekee mitä pyytää. Vilillä on isot ja lennokkaat liikkeet, sekä hyvä kokoamiskyky suomenhevoseksi. Ori kuuntelee hyvin istunta-apuja, sekä on herkkä suustaan. Oikeastaan ainoa asia, jota Vili ei voi sietää, on kovakätiset ratsastajat. Tällöin ori tekee totaali stopin, eikä suostu enää minkäänlaiseen yhteistyöhön kyseisen ratsastajan kanssa tai sitten puree kuolaimeen kiinni ja juoksee alta pois. Oikeanlaisten ratsastajien kanssa ori on oikea unelma, ja monet ei niin suomenhevos ihmiset ovatkin muuttaneet mieltään orin selässä käytyään. Vili on vaativa B tasolle asti koulutettu ja kyseisellä tasolla sillä kouluratsastuksessa kisaillaankin. Ei ori esteilläkään huono ole, mutta siltä puuttuu se tarvittava kipinä kyseiseen hommaan. Mielellään Vili hyppelee pieniä esteitä, mutta on todella herkkä kieltämään niille. Onneksi se on tyyppiä - vauhti hiipuu jo monta metriä ennen estettä, jolloin ratsastaja tietää että yli ei tulla tällä kertaa menemään. Maastossa Vili on supervarma ratsu, jota ei hetkauta moottoriajoneuvot sen enempää kuin mikään muukaan. Orin kanssa voi huoletta maastoilla itsekseen tai isommissakin porukoissa, sillä se käyttäytyy kyllä kuin herrasmies.

"Voi mahdoton, se kai kuvitteli tulleensa stunttikouluun" on parhaiten mieleen jäänyt lausahdus erään naisen suusta, joka katseli ratsastustamme kilpailuverryttelyssä. Verryttelyissä orilla tosiaan jostain kumman syystä aina menee kuppi nurin, vaikka se aina muulloin onkin hyvin tyyni kaveri. Vili esittää jos jonkin moisia hyppyjä ja pukitteluja. Koskaan ori ei kuitenkaan ryöstä, vaan temppuilut tapahtuvat paikoillaan pomppien. Itse kisaradoilla nämä hölmöilyt ovat onneksi aivan minimissään, ja ori suorittaa hienosti. Vili on hyvä lastata ja kuljettaa. Se matkustaa moitteetta niin trailerissa kuin rekassakin. Eikä se ole kovinkaan nuuka vierustovereistaan, melko välinpitämätön oikeastaan.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenterit