Moon Kamomilla

Valmennukset

☆ 15.05.2017, Kasvattivalmennus (kirjoittanut: misery.)

Ratsukot saivat hoitaa alkuverryttelyt itsenäisesti sillä välin, kun innokkaiden (pakotettujen) aputyttöjen kanssa rakensin rataa kentälle. Tänään olisi siis luvassa radan hyppäämistä tehtävänä (rata). Alkuunsa esteet olivat vain pieni ristikoita, sillä se toimi samalla esteverryttelynä. Tämä sujui melko mallikkaasti kaikilta. Seuraava korkeus oli 60-70cm. Kaikki tulivat taas radan yksitellen ja jos hankaluuksia oli, niin hankalat kohdat tehtiin vielä radan jälkeen uudelleen. Kolmannella kerralla esteet olivat jo maksimikorkeudessa eli hevosen tason mukaan 100-120cm. Rata tultiin alusta asti uudelleen, jos en ollut tyytyväinen kokonaisuuteen. Kuuman kelin takia en kuitenkaan hyppyyttänyt kovin montaa kertaa vaan laskin tarvittaessa vaatimustasoani. Loppuverryttelyt ratsukot saivat hoitaa itsenäisesti.

Milla oli alusta asti hyvin vahva ja tuntui menevän kovempaa kuin ratsastaja olisi halunnut. Pyysin tekemään extrapaljon siirtymisiä ja pysähdyksiä - ehkä Milla jossain kohtaa alkaisi kuuntelemaan myös pidätteitä. Ristikkokorkeudella tamma heitti aivan leikiksi koko homman, eikä meinannut nostella edes jalkojansa kunnolla ja toi pari puomia mukana. Vasta korotuksen jälkeen Milla tuntui ymmärtävän, että nyt pitää hypätä. Ratsastaja teki hyvät pitkät tiet, joka kompensoi vauhtia. "Seuraavassa korkeudessa ei sitten tuommoinen meno käy vaan väännät ympyrällä niin kauan pidätteiden kera, että sinä määräät tahdin", ripitin ratsastaja-raukkaa ennen metrin korkeutta. En tiedä alkoiko Milla kuunnella vai kuski vaatia asioita kunnolla, koska homma toimi hienosti ympyrällä ja radalla. Yksi puomi tuli pienen etäisyysarviointi-virheen vuoksi alas ja pyysin tulemaan vielä kerran radan. Se ei olisi ollut välttämätöntä, mutta hypätään nyt kunnolla kun ollaan tänne asti tultu. Uusintayritys oli puhdas suoritus, enkä keksinyt edes mitään moitittavaa siitä! Ratsukon menoa oli metrin esteillä kiva katsella, mutta Milla voisi alusta asti olla hieman rauhallisempi ja ratsastaja ottaa pidätteet paremmin läpi. Tammalla on hieno hyppytekniikka ja ratsastajastakaan ei löytynyt muuta sanomista. Tsemppiä tulevaisuuteen!

☆ 07.07.2017, Puomijuttuja Viihdelinnan valmennuksessa (kirjoittanut: SissiP)

Milla tamma oli aika sähäkän oloinen uudessa paikassa kiertäessään kireässä käynnissä kentän laitoja ja vilkuillen kaikkien kulmien ja esteiden taakse. Jännitystä ei yhtään helpottanut keskiaika harjoituksissa käytettävä rekvisiitta, jota on huollettu hallin nurkalla. Kävin kaatamassa viikatemiehen liehuvine kaapuineen ja nostin sen hallin suojaan niin ettei tamman tarvitse sitä kummastella. Alkuhölkkien jälkeen alettiin treenaamaan vähän puomeilla tasapainoa ja kuuliaisuutta. Ravissa käytimme vain vinoa puomeja ja yksittäistä puomia, niin että ratsastimme volttia niiden ylitse. Kun Milla kaatui vahvasti Meean sisäapuja vasten kehotin jatkamaan viistoilta puomeilta suoraan ja vaihtamaan suuntaa. Ja palaamaan toisen viiston ja päätypuomin avulla takaisin alkuperäiseen suuntaan.

Kahdeksikkoja tuli muutama, mutta jo ensimmäisen kahdeksikon jälkeen Milla huomasi että sen kannattaa mieluummin kuunnella ratsastajaa ja odottaa siltä ohjeet mihin suuntaan jatketaan. Voltti, mitä ratsastettiin yksittäiselle puomille, oli tarkoituksellisesti hyvinkin pieni, jotta tamman olisi odotettava Meea. Kun Milla nousi ryhtiin, niin eteneminen oli tasaista ja sopivan napakkaa ilman että se painoi ohjalle valtavati. Vinkkinä Meealle annoin kehotuksen kokeilla hackamore kuolainta, josta on omilla jähmeä suisilla hevosilla ollut paljon hyötöä. Juurikin puomi- ja estetyöskentelyssä vahvoiksi muuttuvat hevoset ovat yllättävän nöyriä hackamorella.

Laukassa asetin Millalle haasteen nimittäin puomit suoraan niin että siellä oli siis suorille puomeille pidemmät välit ja vinojen puomien väliin jäi vähän vähemmän keskelle. Puhuttiin noin 20 cm erosta. Oikeassa laukassa, josta aloitimme, haasteena oli toinen vino puomi, jonka yli yksi takajalka aina kiipesi ilman että kävi puomien välissä ja tietenkin kolautti aina äänekkäästi puomeihin. Vasta kun helpotimme lähestymällä vasemmasta laukasta, Milla ymmärsi ja takajalkoihin tuli nopeutta. Jänismäisesti ylittäen ja takajalkoja levittäen tamma mahtui väleihin ja no venyminen yli ei ollut ongelma. Viimeisenä otimme oikeassa kierroksessa vielä muutaman ylityksen ja tamma pääsi puhtaasti kaikesta ylitse.

Loppu verryttelyssä ratsukko oli jo huomattavan rennompi ja tyytyväisempi.

☆ 08.07.2017, Estevalmennus Viihdelinnassa (kirjoittanut: SissiP)

Meea ja Milla yöpyivät Viihdelinnassa yhden yön ja nyt aamulla olimme jo rakentaneet estetehtävät valmiiksi. Alkutunnista kävimme läpi luonnollisesti kaikki askellajit ja viitaten eilisiin harjoituksiin teimme myös muutaman puomitehtävän ja pituushalkaisijalla ravissa sisään ravipuomeja ja yksi raviaskel, josta ristikon ylitse. Toistojen tekeminen ravilähestymisessä sai tamman kiirehtimään, joten poistin muutaman puomin välistä ja kehotin Meeaa ratsastamaan volttia puomien yli eli kääntämään tamma pois esteeltä, mikäli se ei odottanut. Noin 5 minuuttia ja useampi toisto meni siihen että Milla muisti taas että ratsastajaa kuunnellaan. Toisaalta loppuverryttely sujui ongelmitta, eli se oli ihan järkevä taistelu.

Aloitimme hyppäämisen jumppasarjalla, jossa vaadittiin alkuun ponnistuskykyä, kun tulimme ravissa, jolloin ensimmäinen väli oli 2,5 metriä. Pahimmat höyryt saatiin kulutettua tämän sarjan avulla, joten meno alkoi olla aika hallittua ja Meea sai jopa hieman ratsastaa pohkeella eteen. Molemmista suunnista tultiin esteitä ja keskimmäistä pystyä sekä viimeistä okseria nostettiin tamman maksimikorkeuteen asti.

Päätimme ottaa heti radan 80 cm korkeudessa ja kiinnittää sen jälkeen huomiota ongelma kohtiin. Oikeassa laukassa okseri-okseri sarja, josta ensin pysty kaareva ja sen perään okseri kaareva, okserilta jatketaan pysty okseri suora ja pysty-pysty kaareva takaisi alas ja vielä okserisarjalle. Vaikka hyppyjä tuli paljon ja oikeastaan samoja esteitä kierreltiin, niin silti Milla pysyi skarppina. Meea tosin itse ratsasti hieman huonosti vasemmasta laukasta sarjaan sisään ja sinne tuli tosi kaukaa sisään hyppy ja Milla yrittämällä yritti venyä myös b-osan yli, mutta räsäytti kuitenkin sekaan. Toistimme viimeisen sarjan, kun saimme sen kasattua. Nyt lähestyminen oli varovainen ja Milla hieman empi, mutta Meea oli hereillä ja tuki tammaansa pohkeella.

Toistimme saman heti perään 90-100 cm korkeudessa. Nyt vaadittiin jo hieman vauhtia että päästiin esteiden ylitse ja se mistä Meea ei tiennyt niin ratahenkilökunta nosti viimeistä okseria 105 cm korkeuteen ja minä varmistin naisen ratsastamisen huutamalla ”Jalat jalat, tee töitä”, tyyppisesti. Milla hyppäsi upean hypyn sarjalle ja kysyin nostettaisiinko viimeistä okseria vielä ja annetaan sen nauttia, kun hyppäsi niin mielellään. Milla hyppäsi siis valmennuksen loppuun 90 ja 110 cm okseri sarjan. Upea ratsukko lähti vielä maastoihin kävelemään ja viilentämään jalkoja vesiesteelle.

Päiväkirja

☆ 25.12.2016, Kun Millalle sulhoa etsittiin & varsan ensiaskeleet

On tunnustettava, että päätös Millan varsottamisesta oli hetken mielijohde. Päätös varsottamisesta, orin etsiminen ja orin luo matkaaminen tapahtuivat kaikki saman päivän aikana. Orin valinta oli onneksi hyvin helppoa, sillä tällaisissa pikapäätöksissä ei paljoa ole aikaa hukattavana. Millan ensimmäisen varsan isäksi valikoitui tamman kasvattajalla oleva Kaapo ori. Kaapossa ihastuin heti sen muhkeaan ja komeaan ulkonäköön, sekä hienoon sukuun. Niinpä Milla jäi kasvattajansa luokse asumaan viikoksi, jonka jälkeen kävin hakemassa tamman kotia.

Tiineysaika sujui vähän niin ja näin. Tamman mielestä varmaan erinomaisesti, mutta hoitajien mielestä ei sitten ihan niin hyvin. Varsalla oli kokoajan kaikki hyvin, mutta tamma meinasi olla välillä melkoinen kenkkuilija. Alkutiineys sujui normaalisti ja Millaa liikutettiin myös normaalisti. Kun varsa alkoi huomattavasti kasvaa ja liikuskella enemmän, alkoi Millasta alkuhämmennyksen jälkeen tulla melko kipakka tamma. Kenelläkään ei ollut mitään asiaa koskea tamman mahaan, jos se oli irti karsinassaan. Ja voi mahdoton miten äkäinen tamma oli päiväheiniensä päältä tarhassa. Ei siinä kenelläkään auttanut mennä samalta kasalta syömään, tai alkoi tämä lohikäärme puhkua ja puhaltaa...

Lopulta kaikkien onneksi alkoi koittaa varsomisen aika. Jouluaattona Millan ruokahalu alkoi selvästi laskea, joten osasimme odottaa varsan syntyväksi viimeistään seuraavana päivänä. Tamma sai käydä pienillä jaloittelukäynneillä pihalla, mutta pitkäksi aikaa sitä ei uskallettu sinne enää jättää, jotta se ei varsoisi ulos. Jouluaatto siis meni suurimmalta osin varsomiskameraa katsellen, mutta eihän siellä mitään vielä tapahtunut.

Itsellä oli jouluherkkuja maha aivan pullollaan ja unikin maittoi hieman liian hyvin, sillä seuraavan kerran kun heräsin joulupäivän aamuna kello 6 ja katsoin varsomiskameraan, oli Milla karsinassaan makuulla pieni varsa vierellään. Äkkiä nakkasin toppatakin päälle ja kiiruhdin talliin. Milla oli sillä välin noussut ylös ja olikin hoitamassa varsaansa. Hiljakseen katselin emän ja varsan touhuja. Pian varsa nousikin jo ylös ja meni melkein suorinta tietä maitoapajille. Jätin kaksikon tutustumaan toisiinsa ja lähdin ruokkimaan tallin muuta hevosporukkaa. Kun muut hevoset olivat saaneet ruokansa ja olin saanut ne jo pihallekin, menin tarkistamaan, että onhan Millalla ja varsalla kaikki hyvin. Molemmat seisoskelivat tyytyväisinä karsinassa ja päätin itsekin mennä sinne. Rapsuttelin molempia ja samalla huomasin että karsinasta löytyi varsapiki, sekä jälkeiset, joten näiltä osin kaikki oli siis hyvin. Uusi varsa on väritykseltään rautias, ilman minkäänlaisia merkkejä. Ilokseni huomasin varsan olevan tamma, ja päätin antaa sille nimeksi Helmiahon Karamelli.

☆ 11.09.2017, Koulutreeniä (kirjoittanut: Oona)

Pitkästä aikaa pääsin ratsastamaan vieraalla hevosella ja ratsutettavaksi oli tällä kertaa eksynyt liinaharjainen, jo hieman elämää nähnyt suomenhevostamma. Paatuneena suomenhevosfanina olin totta kai iloinen ja jo ensisilmäyksellä näin, ettei Milla ollut aivan puskatason hevonen. Hoitaja toi tamman minulla ja auttoi pääsemään kyytiin. Kävelin selästä muutaman kierroksen maneesia ympäri ja tunnustelin hieman millainen askellus ratsulla oli. Keräsin hetken päästä ohjat käteen ja lähdin käynnissä työskentelemään ympyrällä väistättäen takaosaa hieman ulkopuolelle reitistä. Milla ei ollut lainkaan etupainoinen hevonen, mitä usea ratsastamani suomenhevonen oli ollut. Sen sijaan tamma oli edestä hieman turhankin kevyt ja pidätteet menivät läpi keskinkertaisella tuloksella. Tammalla oli menohaluja paljon, mutta pätkittäin tämä jaksoi keskittyä ja silloin aikaan saatiin ihan kelpo askelia.

Milla oli alkuintoilusta rauhoittunut ja ravissa pääsin työskentelemään hyvin. Tamma oli tasaisella tuntumalla ja työskenteli kuuliaisesti niin siirtymissä kuin volteilla. Kokeilin ravissakin ympyrällä väistämistä ja yllätykseksi Milla suoritti tehtävän moitteetta. Omistaja oli kertonut, että laukassa tamma oli haastava ratsastaa ja etenkin laukkatehtävien jälkeen kaasu jumittui pohjaan. Laukkaan Milla lähti vauhdikkaasti. Siirryin ympyrälle laukkaamaan ja pidätin tammaa aina muutaman laukka-askeleen ajan, minkä jälkeen päästin ohjasta hetkeksi paineen pois ja pian taas muutaman askeleen pituinen pidäte. Millan kohdalla kyseinen tekniikka toimi hyvin ja tamma jaksoi keskittyä hyvin. Tein laukassa muutamia loivia kiemurauria, jotta vastalaukkaa saatiin mukaan ja Milla suoriutui tehtävästä varsin mallikkaasti. Loppuverryttelyissä tein paljon taivutuksia ja hidastuksia, jotta sain Millan kuuntelemaan pidätteet hyvin. Tamma oli energinen, mutta jaksoi rauhoittua odotuksiani paremmin. Millan ollessa rento ja tarpeeksi rauhallinen ravissa, siirsin tamman käyntiin ja annoin vapaat ohjat.

☆ 12.09.2017, Esteiden ylityksiä (kirjoittanut: Oona)

Milla oli minulle jo yhden ratsastuskerran jäljiltä tuttu nelijalkainen tapaus, joten tällä kertaa nostettiin panoksia ja siirryttiin esteiden ihmeelliseen maailmaan. Tamma oli kävelytetty minulle valmiiksi ja maneesiin oli rakennettu pitkälle sivulle yhden askeleen välillä okseri-pysty sarja sekä molemmille lyhyille sivuille pystyt. Verryttelin tammaa alkuun sileällä tekemällä isoa kahdeksikkoa. Milla on rauhallisen tuntuinen, mutta kuitenkin valpas ja nopealiikkeinen. Kun pyysin pohkeella hieman lisää vauhtia, lähti tamma nopeasti kiihdyttämään. Pidätteet tulivat myös läpi hienosti ja hetken päästä uskalsin ottaa jo hieman laukkaa. Milla oli laukassa energinen oma itsensä ja huomatessaan, että suuntasin sen päädyssä olevalle pystylle, nousi korvat ja pää pystyyn sekunnin sadasosassa. Este oli vaivaiset puoli metriä korkea, mutta Milla hyppäsi siitä huomattavasti isommalla loikalla yli. Esteen jälkeen jarrun vaikutus oli huomattavasti aiempaa hitaampi, mutta parin askeleen jälkeen tamma palasi takaisin kontaktiin.

Muutaman verryttelyhypyn jälkeen esteitä nostettiin 80 cm korkeudelle ja siirryin hyppäämään päädyssä olevaa estettä ympyrällä. Hain tehtävällä tammaan parempaa kontrollia ja muutaman hypyn jälkeen Milla alkoi kuuntelemaan myös pidätteet paremmin. Tamma hyppäsi sulavia ja ilmavia hyppyjä, minkä ansioista sain nauttia kyydissä vauhdin huumasta. Kun hallinta oli saatu kuntoon, annoin Millan kävellä muutaman kierroksen, minkä jälkeen siirryttiin hyppäämään sarjaa. Sarjaesteellä väli aikoi alkuun olla turhan pieni ja hyppy jälkimmäiselle esteelle tuli pohjaan. Sain ottaa pidätteet vahvalla kädellä, jotta sain tammaan kontrollin takaisin. Milla oli hieman vastahakoinen hidastamiseen, mutta tyytyi lopulta kohtaloonsa. Sarjalle hypyt alkoivat pian onnistumaan, kun ensimmäiselle esteelle saatiin hallittu hyppy ja tamma jaksoi kuunnella myös välissä tehdyn pidätteen. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen siirryin takaisin sileälle tekemään loppuverryttelyjä. Milla oli intoa täynnä ja meni hetki, ennen kuin sain tamman rauhoittumaan. Kun tamma rauhoittui, siirsin tämän käyntiin ja annoin pitkät ohjat loppukäyntien ajaksi.