Turmeltajan Armiina

Päiväkirja

☆ 10.01.2018, Lainakuski lähdössä ratsaille (kirjoittanut: Dimma)

Olin todella innoissani saapuessani Helmiahoon, sillä olimme sopineet meean kanssa pari treenikertaa. Tänään oli vuorossa rentoa esteilyä ja seuraavalla kerralla sitten maastoon vähän irrottelemaan. Ratsuna minulla toimi kaunis ja herttainen suomenhevostamma Miina. Astuin talliin ja huhuilin meeaa. Nainen huikkasi jostain karsinasta, missä hän oli juuri aloittanut laittaa omaa ratsuaan valmiiksi. Kysyin, mistä löytäisin Miinan ja sen tavarat. Löytäessäni kaiken tarpeellisen astuin tamman karsinaan, otin sen käytävälle ja juttelimme meean kanssa hieman tästä päivästä. Ajatuksena oli pitää rento treeni, sillä Miina oli ollut muutaman päivän karsinalomalla sairauden takia.

Harjasin tammaa pitkään ja hartaasti, jotta pääsisimme hieman tutustumaan ja ottamaan tuntumaa toisiimme. Harjauksen aikana hevonen oli todella kiltisti, mutta auta armias kun otin kaviokoukun esiin, ei tamma enää ollutkaan se kiltti ja lempeä suomenhevonen. Miina ei meinannut nostella jalkojaan ja koitti tyrkkiä minua kumoon. Kun jalka saatiin ylös, se ei todellakaan pysynyt ylhäällä. Ärjäisin hevoselle muutamaan otteeseen ja sain juuri ja juuri puhdistettua kaviot. Mietin, millainen tamma olisi ratsastettaessa. Toivon mukaan ei aivan yhtä hankala. Vaikka eipä tässäkään mitään ylitsepääsemättömiä haasteita ollut. Kuitenkin edessä oli vielä varusteiden laitto, joten ehkä ei ollut vielä aika huolehtia ratsastuksesta. Satula meni selkään helposti, eikä tamma pullistellut, kun laitoin satulavyön kiinni. Suitsien laitto sujui myös ongelmitta. Mitä nyt tamma vähän nosteli päätään. Suojat menivät myös nätisti jalkoihin ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, kun hevonen laski päänsä äkisti ja osui minua käteen. Pitelin kättäni ja katsoin tammaa tuomitsevasti. ”Ensi kerralla varoitat.”

Valmennukset

☆ 12.02.2018, Estevalmennus (kirjoittanut: Dimma)

Tänään valmennusvuorossa olivat meea ja suomenhevostamma Miina. Päivän aiheena olivat esteet ja olin kuullut, että Miina on aivan haka niiden parissa. Toivoin tietysti parasta saapuessani paikalle. Ratsukko oli jo lämmittelemässä, kuten olimme sopineet, ja ratsukon meno näytti rennolta, mutta innokkaalta. Huikkasin päivää ja tamma hirnahti takaisin. Pyysin ratsukkoa hyppäämään muutaman lämmittelyesteen, jotta näkisin miten hypyt onnistuisivat. Puheet tamman taidoista eivät olleet pelkästään höpöhöpöjuttuja. Tammahan oli kuin elementissään hypätessään. Sillä oli suomenhevoseksi lennokas hyppytyyli ja se tiesi mistä ponnistaa.

Lämmittelyesteiden jälkeen jatkoimme hieman korkeammille esteille. Miinan hyppytyyli jatkui moitteettomana ja meeakin tuntui olevan innostunut. Tammaa sai hieman pidätellä, mutta meea teki sen loistavasti, juuri sopivassa kohtaa. Miina eteni hyvin ja hyppäsi rohkeasti. Päätimme ottaa muutamat sarjaesteet. Hevonen hyppäsi edelleen hyvin, mutta selvästi ponnistuskohdat olivat aluksi hieman hakusessa ja puomit putoilivat. Ei siinä mitään, otimme tarpeeksi monta kertaa uusiksi ja kolmannella yrityksellä yksikään puomi ei tippunut alas. Kehuin ratsukkoa ja otimme vielä muutaman harjoituksen, ennen valmennuksen loppua. Ratsukko hyppäsi rohkeasti ja teki annetut tehtävät kunnolla loppuun asti. Meea otti haasteet reippaasti vastaan ja kannusti Miinaa juuri sopivasti. Kokonaisuudessaan valmennus sujui hyvin ja siitä saatiin paljon irti. Annoin ratsukolle vielä kattavan palautteen loppuverryttelyjen aikana. Teissä on potentiaalia vaikka mihin ja tulen oikein mielelläni valmentamaan teitä uudestaankin.