Tuntuu että talli on täynnä näitä kauniita ja kilttejä tammoja, mutta ei kai siinä pitäisi valittamista olla. Lilli kuuluu siis myös tähän yllä mainittuun kategoriaan, eli se on hyvin suloisen näköinen ja kaikenlisäksi myös hyvin kiltti.
Hoidettaessa Lilli on hyvin kiltti ja se onkin aina iloisen karsinan ovella vastassa, kun sitä menee hoitamaan. Tamma voisi seistä vaikka tuntikausia harjattavana, jos hoitajalla vain siihen olisi aikaa. Lilli on perso herkuille ja monesti se yrittääkin tutkia hoitajan taskut herkkujen toivossa. Kavioiden puhdistus on myös helppoa puuhaa tämän tamman kanssa. Varusteidenkaan kanssa ei pitäisi olla ongelmia, sillä Lilli seisoo kiltisti paikallaan, eikä protestoi mitenkään satulan tai suitsien laittoa. Taluttaessa Lilli kulkee aina kiltisti vierellä, ja sitä pystyy taluttamaan myös yhtä aikaa muiden hevosten kanssa.
Ratsuna Lilli on reipas, olematta kuitenkaan kuuma tai haastava hallittava. Jalustimia säädettäessä sopivan mittaisiksi, ei Lilli malttaisi seistä paikallaan, joten apukädet voivat olla tarpeen. Toki ne yksinäänkin saa laitettua, mutta voi olla haasteellista tamman pyöriessä ja hyöriessä paikallaan. Kouluratsuna Lilli on ihan mukiinmenevä tapaus, mutta sen potentiaali on enemmän estepuolella, jossa sillä kisataankin 100 cm:n tasolla. Tamma taitaa hyvin helpon B:n asiat, ja joitain yksittäisiä asioita vaikeammilta tasoilta. Laukka on ehdottomasti Lillin vahvin askellaji, jota estehevoselta voikin odottaa. Lilli on reipas ratsu, jolla on kiva ratsastaa. Lillin askellajit ovat ratsastajalle mukavat istua, ja näin ollen sen kanssa pystyy hyvin keskittymään tehtäviin, kun ei tarvitse kokoajan miettiä omaa istuntaa. Esteillä Lilli on kuitenkin ehdottomasti elementissään ja se hyppää aina mielellään, oli kyseessä millainen este tahansa. Lilli ei kieltele esteille turhan takia, ainoastaan silloin, jos se kokee ponnistuspaikan itselleen mahdottomaksi. Lilli on reipas etenijä, joka kääntyy kuitenkin helposti haastavampiinkin väleihin esteradalla. Tamma sopii hyvin myös vähemmän hypänneille, sillä se on varma hyppääjä, joka ei ota nokkiinsa ratsastajan virheistä. Maastoillessa Lilli saattaa hieman säikkyä, mutta aina se kuitenkin pysyy käsissä. Tammalla pystyy kuitenkin maastoilemaan niin yksin, kuin porukassakin. Tamman ehdotonta lempipuuhaa kesäisin on uiminen, ja Lilli onkin ehdottomasti tallin pahin vesipeto.
Lilli lastautuu aina hyvin traileriin, mutta hevosrekkaan sitä saa välillä hieman houkutella. Suhteellisen sutjakkaasti se on kuitenkin aina saatu rekkaankin, kun on hieman herkuilla houkutellut. Lilli on rauhallinen matkustaja, joka voi matkata niin yksin, kuin kaverinkin kanssa. Kilpailupaikoilla tamma käyttäytyy yleensä aina hyvin. Verryttelyissä saattaa toisinaan olla hieman säpsyllä tuulella, mutta itse radalla se on kuitenkin aina oma varma itsensä.
Sukutaulu
i. Runolinnan Taikaviitta
m, 158cm
ii. Tikku-Ukko
trn, 154cm
iii. Kuuritari
trt, 156cm
iie. Kevätsaaren Lumotar
rn, 160cm
ie. Runolinnan Tuuli
rt, 159cm
iei. Pillipiipari
prt, 162cm
iee. Tähtituuli
rnkm, 157cm
e. Merikaisla
rtkm, 149cm
ei. Menninkäinen
prt, 155cm
eii. Aina Hukassa
rt, 155cm
eie. Hulmulan Tähkäpää
vprt, 148cm
ee. Ruiskaunokki
rtkm, 152cm
eei. Korteniemen Hullunkurinen
rnkm, 158cm
eee. Ensirakkaus
rtkm, 148cm
Sukuselvitys
i.Runolinnan Taikaviitta on Runolinnan Ratsutilan pitkään odotettu kasvatti toisessa polvessa ja kasvattajansa suuri ylpeys.
Taikaviitta, jota useimmiten Villeksi kutsutaan, on väriltään musta ja sillä on pienet vuohissukat molemmissa takajaloissa.
Ori on 158cm korkea, ja rakenteeltaan se on kivan sporttinen.
Ville on kantakirjattu KTK-II palkinnolla ja se on niittänyt mainettaan esteradoilla pääasiassa 100-110cm tasolla.
Hoidettaessa Ville on varsin mukava kaveri, jonka kanssa on mukava puuhailla karsinassa.
Tammojen läheisyydessä Ville on kuulemma melkoinen machoilija, joka tanssahtelee ja huutelee niin että koko tallin piha raikaa.
Ville onkin tallin ainoa vakituinen aikuinen ori asukas, jotta sopu säilyy ratsutilalla.
Orilla on kuitenkin erinomainen työmotivaatio, joten ratsastuksen aikana se keskittyy ainoastaan omaan työskentelyynsä ja ratsastajansa apuihin.
Ville on hyvin miellyttävä ratsastaa niin sileällä, kuin esteilläkin.
Nykyään ori viettää ansaittuja eläkepäiviä niin ratsun, kuin siitoshevosenkin hommista.
ii.Tikku-Ukko eli Ukko oli komea merkitön tummanruunikko ori.
Säkäkorkeudeltaan ori oli 154cm eli se oli jäänyt vanhempiaan pienemmäksi.
Rakenteeltaan ori oli melko järeä, ja se vaikuttikin selästä käsin paljon suuremmalta kuin olikaan.
Ukko oli kantakirjattu KTK-III palkinnolla.
Nuorempana ori kilpaili menestyksekkäästi esteillä 100cm tasolla asti, mutta loukkaantuminen päätti orin esteuran.
Sittemmin Ukko vaihtoikin omistajaa, jonka kanssa se alkoi kisata helppoja koululuokkia.
Ori jatkoi jalostusorin uraansa myös uuden omistajan luona.
Yhteensä Ukko sai 10 jälkeläistä, joista moni menestyi hyvin esteillä.
Ori valitettavasti menehtyi ähkyyn 17-vuotiaana.
ie.Runolinnan Tuuli oli suurehko rautias tähtipää.
Tämä 159cm korkea tamma oli Runolinnan Ratsutilan kasvatti ensimmäisessä polvessa.
Luonteeltaan Tuuli oli oikein mukava, toisinaan hieman höpsö ja sähläävä, mutta aina kuitenkin kiltti ja hyväntahtoinen.
Tuuli toimi ratsutilalla pääasiassa siitostammana, sekä ratsutilan omistajan omana hyvän mielen ratsuna.
Nuorena tamma toki kilpaili, mutta se haluttiin siirtää melko varhain jo siitoskäyttöön, jotta siitä saataisiin mahdollisimman monta hienoa varsaa maailmaan.
Tamma saikin elämänsä aikana 8 hienoa jälkeläistä, joista jopa 5 jäi Runolinnan Ratsutilalle ratsu- ja siitoskäyttöön.
Tuuli oli kantakirjattu KTK-II palkinnolla.
Kantakirja lausunnossa oli muun muassa seuraavanlaiset maininnat: Hyvät tyypit, hyvät säännölliset kaviot, hyvä eteenpäin pyrkimys, yhteistyöhaluinen.
Tamma lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi viime kesänä.
e.Merikaisla on emänsä tavoin kaunis rautiaankimo tamma, mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten kaksikon välillä jäävätkin.
Luonteensa tamma nimittäin on perinyt isältään, ja kaikki sen mukana tulevat mahdollisuudet.
Luonteeltaan tämä tamma ei parempi siis voisi ollakaan.
Se on todella kiltti hoidettaessa ja muutenkin käsiteltäessä.
Ratsuna Kaisla on hyvin miellyttävä, sopivan reipas ja se sopiikin monen tasoiselle ratsastajalle.
Vieroitusikäisestä viisi vuotis kesään asti tamma oli yksityisomistuksessa.
Silloisen omistajansa kanssa Kaisla kierteli varsanäyttelyitä ja ratsuikäisenä nuorten hevosten kilparatsastustapahtumia.
Omistaja kuitenkin päätti myydä tamman eteenpäin uuden tasokkaamman projektin tieltä.
Kaisla on 149 cm korkea, eli nipin napin hevosmitoissa oleva tamma, joka on varsin kompaktin kokoinen ratsu niin aikuiselle kuin lapsellekin.
Kiltti sh tamma n. 150cm olivatkin sen nykyisen omistajan minimaaliset kriteerit, kun hän törmäsi Kaislan myynti-ilmoitukseen.
Aino Virtanen rakastui tammaan jo kuvien perusteella, ja illalla tamma olikin jo uudessa kodissaan syömässä iltaruokia.
Nykyisessä kodissaan, pienellä harrastetallilla Kaisla toimii pienimuotoisesti tuntikäytössä.
Nuorempana se oli Ainon kisaratsuna Helppo A & 100cm tasoilla, sekä jonkin verran siitoskäytössä.
Kaisla sai yhteensä kolme varsaa. Rautiaan orivarsan, kimon tammavarsan, sekä rautiaan tammavarsan, joka jäikin emänsä seuraksi.
Kaislaa yritettiin astuttaa useamminkin, mutta tamma ei enää valitettavasti tiinehtynyt.
ei.Menninkäinen jota kotoisammin Kämmiksi kutsutaan, on varsinainen monitoimihevonen.
Kasvattajallaan nuorena poikana ori kokeili isänsä jalanjäljissä ravurin uraa, mutta kovan laukkaamishalun myötä siirtyivät ajohommat harrastepohjalle.
Kämmi onkin varsin mukava ajettava ja tämän punarautiaan ohjat sopivat myös kokemattomammankin ohjastajan käsiin.
Kasvattajan Aino tytär on intohimoinen ratsastaja, joten tämä näppärän kokoinen 155cm korkea ori pääsi myös ratsuoppiin.
Erittäin hyvä ratsu Kämmistä tulikin.
Hieno luonteinen ori on kilpaillut sijoittuen ja voittaen kouluratsastuksessa helppo A tasolla ja esteillä 100cm tasolla.
Eli varsin mukavasti Kämmi on menestynyt ratsuna.
Tämä komea punaturkki on myös ratsupuolelle KTK-III palkittu, ja rakennearvostelussa luki muun muassa seuraavaa:
Hyvät tyypit, hyvä ryhti, pyöreä pitkä runko, etujalat hieman ahdaspolviset ja sapelissa, hyvät kaviot, sekä luonteesta maininnat yhteistyöhaluinen ja kiltti.
Ratsastettavuudeltaan Kämmi oli mm. toimiva ja herkkä avuille.
Esteiltä tuli maininta hyvästä etujalkojen tekniikasta, sekä puutteellisesta selänkäytöstä.
Menninkäisellä on kaksi tammajälkeläistä naapurin kiivasluonteisen harrastetamman kanssa, ja onnekseen molemmat ovat perineet isänsä hyvän luonteen.
ee.Ruiskaunokki on ulkonäöltään kaunis kuin karamelli, mutta luonteeltaan melkoinen pirulainen.
Kaunan kanssa pärjäävät vain sen omistajat, jos sillä sattuu olemaan hyvä päivä, huonoina päivinä ei sitten oikein kukaan.
Kuuleman mukaan Kaunalla oli hyvin kiivas emä, joka onnistui opettamaan huonot tapansa tammalle.
Nuorena tamma vaihtoi kotia, kuin ihminen sukkia, mutta nykyiseen kotiinsa se tuli jäädäkseen.
Omistajilla on riittävästi ymmärrystä ja pitkiä hermoja Kaunan kanssa toimimiseen.
Kauna on väriltään rautiaankimo ja päässään sillä on vielä jonkin verran erottuva tähti.
Säkäkorkeutta tällä kauniilla tammalla on 152cm, joten kovin suuren pirulaisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä.
Ratsuna Kauna on ihan ok tapaus, kunhan sen selkään on ensinnäkin päässyt, nimittäin hoitamisessa ja varustamisessa menee yleensä oma aikansa.
Kouluratsuna tamma taitaa helpon B:n asiat ja estepuolella n. 80-90cm ratoja.
Kilpailuissa Kaunan kanssa ei ole koskaan käyty, vaan sen kanssa on harrasteltu vain kotona omistajan toimesta.
Maastoiluakin tamman kanssa joskus kokeillaan, mutta monesti noilta reissuilta tamma palaa yksin kotiin, tai naapuriin, kuten tamman ensimmäinen jälkeläinen Tinkmarilla antoi ymmärtää.
Kaunalla on myös toinen tammajälkeläinen Merikaisla naapurin Menninkäisen kanssa, joskin tämä varsa oli etukäteen suunniteltu sen perusteella että tamma oli hieman helpompi tiineysaikanaan, ja orin hyvät ominaisuudet näkyivät heti edellisestä varsasta.
Mä olin tarjoutunut napsimaan kuvia Helmiahossa asustavasta Tiikerililjasta, jota mä olin itseasiassa päässyt jo valmentamaankin.
Samalla kerralla mä lupauduin puunaamaan kimon tamman niin sanotusti kuvauskuntoon, kunhan saisin sitten jonkun avustajaksi.
Kuvaaminen ja hevosen pitäminen samaan aikaan olisi vähän turhan haastavaa.
Kimo tamma odotteli mua tallissa ja se tuntuikin tykkäävän, kun mä tulin sitä harjailemaan.
Itseasiassa Lilli nautti tästä meidän tuokiosta, joten mä en jaksanut pitää kiirettä.
Kunhan nyt valoisan aikaan päästäisiin ulos, niin se riittäisi.
Mä kävin useammalla harjalla kimon karvaa läpi ja selvitin jouhia sekä muuta sellaista.
Lopuksi Lillille vielä suitset päähän ja kuvauskohde oli valmis.
Apukädet saapuivat ja me lähdettiinkin ulos, minä kamera kaulassa roikkuen.
Me löydettiin oikein kiva kuvauskohta, jossa oli kiva tausta ja valokin tuli sopivasti.
Lilli oli oikein näppärä kuvattava, sillä se oli kiltisti ja avustaja pääsi vähän kauemmas tammasta.
Ja korvatkin saatiin höröön, mikä vaikuttaa kuvien ilmeeseen kyllä hirvittävän paljon.
Välillä me vaihdettiin paikkaa, kun sopivia kuvauskohteita löytyikin useampia hyviä.
Lilli tuntui nauttivan hetkestään mallina, sillä se poseerasi kyllä oikein mallikkaasti.
Välillä jostain kauempaa kuului ääniä, jolloin tamma oikein valpastui ja katsekin kääntyili eri suuntiin.
Me vilkaistiin kuvia vähän läpi ja todettiin, että ne olivat oikein hyviä.
Mä lupasinkin laitella niitä, kunhan saisin käsiteltyä niitä vielä astetta paremmiksi.
Lilli sai paljon herkkuja palkinnoksi jo pitkin kuvauksia sekä niiden jälkeen ja se palasi avustajan kanssa takaisin talliin tyytyväisenä.
Puolita päivin oli vuorossa Meean toinen hevonen Lilli ja tällä kertaa olimme estemaneesin puolella ja tarkoitus siis hypätä.
Aloitimme kuitenkin pidemmällä puomiverryttelyllä, koska Meea totesi tamman olevan hieman huono kuntoinen vielä talvikauden jäljiltä a kauden valmistautuminen on vähän jäljessä tamman kanssa.
Kuitenkin nuo puomiharjoitteet olivat oikein hyviä ja kiinnitin huomiota tamman suoruuteen.
Se meinasi alkuun kulkea hieman takaosa vinossa ja tulla poikittain puomien ylitse.
Molempien pohkeiden väistöt väliin ja pari pysähdystä niin että poni pysyi suorana pohkeen ja ohjan välissä, jonka jälkeen uusi yritys puomeille.
Suoruus alkoi pikku hiljaa onnistua ja niin myös tehtävät puomilinjojen välissä.
Siirryimme esteiden pariin ja aivan peruslinjojen ratsastamista ilman sen erikoisempia konnan koukkuja.
Keskityimme siistiin tiehen ja suoristamiseen ennen hyppyä, huomasin että tamma vetää hieman vasemmalle hypyissä ja selvisikin että tämä on aivan uusi havainto.
Pyysin tulemaan oikeassa laukassa jumppasarjan, jossa korostui kuinka vasempaan reunaan tamma päätyi jumpan lopussa.
Poistin välipuomit ja nostin ne esteille johteeksi keskelle hyppyä varten.
Uudella kerralla Meea ohjaili enemmän tammaa esteiden välissä pitäen sen puomeilla osoitetulla linjalla.
Parin toiston jälkeen Lilja imikin jo paremmin suoraan jumpalla ja poistin apupuomit.
Hieman parempi suoruus, mutta viimeisillä esteillä taas valuttiin hieman.
Kehotinkin Meea kutsumaan hierojan ja pohtia hänen kanssaan ongelmaa.
Meea ja tammansa Lilli olivat jo hyvän aikaa tehneet alkuverryttelyjä, kun meealle iski yhtäkkinen tarve alkaa lyhentää jalustinhihnojaan.
Juoksin Lillin luo ottaakseni tamman kiinni, se näytti hieman hermostuneelta kun kesken työn teon yhtäkkiä pitäisikin malttaa seistä paikallaan.
Kun jalustinhihnat oli saatu sopivan mittaisiksi, kehotin ratsukkoa jatkamaan alkuverryttelyjen parissa.
"Nosta ravi pitkän sivun alussa ja tee keskellä kenttää voltti ja katso että hevonen taipuu kunnolla" ohjeistin meeaa.
Ratsukko teki työtä käskettyä ja koska ratsukko oli ehtinyt verrytellä jo hyvän tovin itsenäisesti minun pystyttäessä kentälle muutaman pystyesteen, joiden eteen olin laittanut maapuomeja, saatoimme aloittaa varsinaisen työskentelyn.
Esteiden korkeus tässä valmennuksessa on 80-100cm.
Tarkoituksena oli treenata tänään sitä, että hevonen olisi suora esteelle tultaessa että sen jälkeen, joten kaksi pystyestettä oli pystytetty kentän pitkälle sivulle josta toisen jälkeen tulisi loiva kaarros kolmannelle pystylle.
Annoin ratsukolle luvan alkaa suorittaa ja ensimmäisellä kerralla kiinnitin suorituksessa vain huomiota ratsukon työskentelyyn, en niinkään siihen oliko tehtävä onnistunut.
"Lilli hyppää hyvällä tekniikalla, mutta yritä saada siihen vähän liikettä vielä, nyt se lähestyy estettä vähän turhan hitaassa tempossa.
Ota ohjat kunnolla käteen ja yritä uudelleen".
Ratsukko teki työtä käskettyä ja meea sai kuin saikin tammaan yhden pykälän lisää vauhtia ja nyt ratsukko näytti paljon paremmalta.
"No niin, tällä kolmannella kerralla katso, että menet hevosen kanssa keskeltä puomeja ja käännä hevonen ajoissa kolmannelle esteelle niin, että se on suora ennen kuin olette puomien välissä."
Ratsukon työskentelyssä ei ollut juurikaan moitittavaa, mitä nyt jouduin ajoittain muistuttelemaan meeaa että ratsastaa tammaa reippaasti eteen jotta vauhti pysyisi hyvänä.
Aikamme alkoi olla lopussa. Kehaisin ratsukkoa hyvin menneestä valmennuksesta ja kehotin ratsukkoa siirtymään joko maneesiin tai maastoreiteille tekemään loppuverryttelyt itsenäisesti.
Kimo suomenhevostamma Tiikerililja paineli reipasta laukkaa uraa pitkin maneesissa, kun kasasin esteitä estevalmennusta varten.
Mä olin huomannut taas ajaneeni Helmiahoon, joka oli tullut tutuksi tässä viimeaikoina.
Mä rakensin maneesiin lyhyen kuuden esteen radan, jonka esteet olivat vielä melko matalia.
Toisella pitkällä sivulla oli sarja, toisellakin pitkällä sivulla oli kaksi estettä, mutta ne oli pidemmällä välillä.
Kummallakin lävistäjällä oli yhdet esteet. Esteet jäivät näin aluksi melko mataliksi.
Ratsukko sai ensin tehdä vähän laukan säätelyä ennen hyppäämisen aloittamista.
Lähinnä että kaasu, jarru ja ohjaus toimii.
Hyppääminen sitten aloitettiin tulemalla sarja ja siitä sitten kaarrettiin lyhyen sivun kautta lävistäjän esteelle.
Sarja oli kahden askeleen välillä ja nyt Lilli tuli sen puolellatoista, joten tiukkaa teki mahtua.
Se otettiin vielä uusiksi, ennen kuin lisättiin loput esteen.
Järjestys oli sarja, lävistäjä, suhteutettu ja toinen lävistäjä.
Lilli ja ratsastajansa suoriutuivat lyhyestä radasta hyvin, vaikka vähän maltillisemmin olisi voitu tulla ja kun nyt ei oltu uusintaradalla, teiden ja käännösten ei olisi tarvinnut olla ihan niin tiukkoja.
Aina välillä mä nostelin esteitä ja lopulta Lilli sai ratsastajansa kanssa muutaman todella tasaisen ja hyvän kierroksen.
Suuntia vaihdeltiin myös välillä, koska esteet olivat sen verran symmetrisesti, että niin sanotusti saman pystyi mennä kumpaankin suuntaan.
Kun saatiin kierros, joka oli tasainen ja hypyt onnistuivat, sai ratsukko lopetella.
