Huvitutin Leluruhtinas

Päiväkirja

10.04.2020, Juoksutus (kirjoittanut: Bella)

Olin jo heti alkajaisiksi saanut huomata, ettei Lelu nimestään huolimatta ollut erityisen leluhevonen. Ori oli ensimmäisenä yrittänyt purra ja tästä hieman yllättyneenä olinkin raahannut sen pesupaikalle hoidettavaksi. Siltikin ori kalautteli tasaisin väliajoin hampaitaan yhteen ja yritti ikään kuin uhkailla. Olin tottunut käytökseen tammojen kohdalla, mutta silti moinen hieman hämmensi. Sen kummemmin asiaa pohtimatta aloin laittaa hevoselle juoksutusvaljaita, kunhan olin saanut sen harjattua. Suitsien laitossa oli kuitenkin pientä ongelmaa, koska Lelu vain nosteli päätään ja liimasi hampaitaan yhteen - mikä jääräpää.

Kentälle lopulta päästyämme virittelin juoksutusvaljaita paremmin ja väistelin melko taitavasti Lelun hampaita, jotka yrittivät iskeytyä käsivarteeni. Tyytyväisenä valjaisiin kiinnitin juoksutusliinan orin suitsiin ja nappasin pitkän raipan maasta. Ori näytti hyvin skeptiseltä tämän kaiken suhteen, mutta lähti kuitenkin kävelemään ympyrää liinassa. Sen käynti näytti suhteellisen hyvältä ja hetken kuluttua pyysin Lelua raviin. Ilman kummempia vastusteluja ori toteutti pyyntöni, esitellen minulle letkeää ja hyvin etenevää raviaan. Kun viimein pyysin kierroksien jälkeen orilta laukkaa, raippani ilmeisesti osui liian lähelle orin takajalkoja. Lelu heitti valtaisat pukkiloikat ja päästi ihmeellisen korahduksen. Onneksi se ei kuitenkaan yrittänyt pois ympyrältä ja nousipa se laukkakin samalla. Lelun laukka näytti oikein kivalta sekä pehmeältä. Hetken jo harmittelen, etten istunut sen selässä.

Vaihdoin suuntaa orin kanssa ja pyysin sitä ravaamaan myös toisessa kierroksessa. Lelu teki työtä käskettyä ja esitteli jälleen hienoja liikkeitään. Ravikierrosten jälkeen nostettu laukkakin tapahtui tässä kierroksessa ilman protestia. Ihailin orin askeleita ja annoin sen laukata aika reippaastikin eteen. Muutamia kierroksia myöhemmin hidastin orin pysähdyksiin asti ja talutin sitä hetken kentällä liinan kanssa. Ori taisi olla hieman väsynyt, sillä se ei enää edes yrittänyt purra - ihmetyyppi.

Valmennukset

☆ 13.03.2019, Kouluvalmennus (kirjoittanut: Nerita)

Mä olin saapunut Helmiahoon pitämään Huvitutin Leluruhtinaalle ja tämän ratsastajalle tänään kouluvalmennuksen ja seuraavana päivänä olisi vuorossa estevalmennus. Leluksikin kutsuttu ori laahusti uralla käynnissä, joten mä kehoitin ratsastajaa heti ratsastamaan jo käynnissä. Lelun käynti muuttui heti aktiivisemmaksi ja siitä olisi helpompi lähteä työskentelemään, koska kuulemma ratsukko oli jo ravannut ja laukannut. Pistin ratsukon keskiympyrälle työskentelemään ravissa, tarkoituksena pitää ympyrä vähän normaalia pienenpänä ja väistättää aina välillä muutama askel ympyrältä ulospäin ja sitten takaisin. Lelu meinasi välillä väistää vain takapäällä, kun tässä oli tarkoituksena, että koko hevonen väistää ulospäin. Ratsastaja kuitenkin korjasi sitä ja pian tehtävä sujui kuin tanssi.

Siitä oli hyvä siirtyä ravissa kolmikaariselle kiemurauralle. Koska Lelulla oli ilmeisesti tapana tehdä mitä hän itse haluaa, niin tavoitteena ei ollutkaan säännölliset kiemurat, vaan että ori menisi siitä, mistä ratsastaja halusi. Kiemuroiden symmetrisyydellä ei ollut tässä nyt niin merkitystä, kunhan Lelu ei itse päättänyt mistä menisi. Jouduin huomauttamaan, kun keskikaarteessa Lelu asettui vähän ulospäin ja ei taipunut kaarteeseen, mutta seuraavalla kerralla oli jo parempi. Lelun ravi oli aktiivista ja se teki hyvin töitä. Lopuksi vielä muokattiin tehtävää niin, että ensimmäinen ja viimeinen kaarre mentiin laukassa, jolloin keskimmäinen mentiin ravissa. Lelu meinasi ravissa vähän laiskistua ja edelleen asettua ulos, joten ratsastaja sai tehdä töitä, että ravissa kaarre menisi sujuvasti. Kun kiemuraura kerran saatiin menemään hyvin, sai ratsukko siirtyä loppuverryttelyyn.

☆ 14.03.2019, Estevalmennus (kirjoittanut: Nerita)

Mä raahasin itseni toisena päivänä peräkkäin Helmiahon maneesiin, jossa Huvitutin Leluruhtinas ratsastajansa kera olivat aloittelemassa alkuverryttelyä. Sillä välin mä kasasin keskelle pituussuuntaan pienen pystyn ja sekä ennen että jälkeen oli puomi, josta sopivalla tiellä kohti kulmia olevat toiset pienet pystyt. Ratsukko sai vielä hetken työskennellä laukassa, ennen hyppäämisen aloittamista. Leluun oli jo tullut pientä säpinää, sen tajutessa pääsevänsä hyppäämään. Ratsastajan mukaan Lelu oli vähän innokas esteillä, jolloin sitä sai pidellä ihan kunnolla. Laukassa haettiinkin ensin säätöjä, jotta askel piteni ja lyheni.

Hyppääminen aloitettiin menemällä vain keskellä olevaa estettä ja puomeja. Ratsukolla ei ollut ongelmia hyppypaikan näkemisessä, vaan enemmänkin nyt haettiin sitä, että askel saadaan sopivan mittaiseksi. Lelu oli todella innokas ja parilla ensimmäisellä yrityksellä se ylittikin esteen ja puomit ihan miten halusi. Sitten ratsastaja sai otteen suomenhevosesta taas ja askeleet alkoivat sopimaan paremmin. Tämän johdosta mukaan liitettiin kulmia kohti olevat esteet, joista ratsastaja valitsisi aina satunnaisesti jommankumman, jotta Lelu ei lähtisi ennakoimaan, vaan joutuisi odottamaan ratsastajansa ohjeita. Koska suunnan joutu ottamaan nopeasti jo esteenkin jälkeen, oli myös laukanvaihdon tapahduttava tarvittaessa esteen päällä, eikä vasta puomin jälkeen. Lelu pysytteli yllättävän hyvin kuulolla ja ratsastaja saikin säädeltyä askelia eri määrän esteiden ja puomien välille. Hypyt lopetettiin täysin onnistuneeseen suoritukseen ja ratsukko lähti keventelemään loppuraveja.