Vähäpellon Hopeakerttu

Päiväkirja

☆ 11.04.2020, Kertulla ilman satulaa (kirjoittanut: Bella)

Hoitaessani Kerttu -nimistä tammaa olin saanut huomata, että se oli todella kiltti. Se nuokkui takajalkaansa lepuuttaen ja sain rauhassa häärätä sen ympärillä. Kavioita putsatessa olin tosin hieman joutunut törkkimään sitä kylkeen, jotta tamma oli havahtunut. Kiltisti se nekin oli antanut puhdistaa herättyään. Koska olin päättänyt mennä ilman satulaa, pujotin vain suitset tammalle. Kerttu melkein laski päänsäkin valmiiksi ja otti kuolaimet helposti suuhunsa. Taputin tammaa kaulalle kevyesti ja lähdin taluttamaan sitä kohti kenttää.

Koska Kerttu ei ollut erityisen korkea, pääsin sen selkään ilman jakkaraa. Siellä istuskellessani sen lämpimässä selässä mietin hieman, oliko kovinkaan järkevä valinta ratsastaa vieraalla hevosella ilman satulaa. Kohautin hieman olkiani omille mietteilleni, ohjaten Kertun pitkin ohjin uralle kävelemään. Alkukävelyjen jälkeen keräsin ohjat, johon tamma vastasi kokoamalla itsensä. Se kulki kivasti eteenpäin, ollen samalla rauhallinen. Tamma ei liiemmin kytännyt mitään sekä vaikutti muutenkin kovin rennolta. Pyysin Kertulta ravia ja tamma vastasi apuihini hyvin. Se keinahti pehmeään raviin, enkä edes enää muistanut miksi olisin katunut valintaani satulattomuudesta. Hieman hitaalta tamma vaikutti aluksi, mutta tehdessäni raviympyröitä se tuntui virkistyvän. Nostin laukkaa ravailujen jälkeen, tosin melko varovasti satulattomuudesta johtuen. Kerttu nosti laukan kiltisti, eikä keksinyt mitään tyhmyyksiä. Laukka oli kaiken lisäksi todella tasaista ja mukavaa istua. Tein laukassa hieman kokoamista ja lisäämistä, mutta erityisen hyvään työskentelyyn en pystynyt ilman satulaa.

Askellajit läpikäytyäni siirsin Kertun takaisin käyntiin. Se saisi tänään tyytyä hieman kevyempään liikutukseen, koska satulatta ei olisi kovin helppoa tehdä hankalampia harjoituksia. Annoin tammalle pitkää ohjaa ja silittelin sen kaulaa. Se vaikutti oikealta luottoratsulta, jollaisista pidinkin.

☆ 12.02.2021, Mummoheppa maastoilee (kirjoittanut: Minni)

Kimo suomenhevonen nuokkui kevät auringossa astellessani sen luokse. Kuullessaan askeleni tamma avasi silmänsä ja nosti hieman päätään, huokaisten kuitenkin raskaasti nähdessään että mitään ei olisi tapahtumassa. Ennen kuin napsautin riimunnarun kiinni tamman riimuun, rapsuttelin Kertuksi kutsuttua tammaa hetken. Lopulta lähdimme suuntaamaan tamman kanssa kohti tallia.

Kertun taluttaminen ja hoitaminen oli ihanan helppoa ja vietinkin jonkin verran ylimääräistä aikaa vain harjailemalla kimoa. Lopulta varustin Kertun ja tamman ollessa valmiina laitoin vielä itseni ratsastuskuntoon ennen kuin irrotin Kertun käytävältä ja suuntasin tamman kanssa ulos. Kerttu odotteli todella nätisti kiristäessäni satulavyötä ja mittaillessani jalustimia oikean mittaiseksi ennen kuin nousin tamman satulaan. Kerttu odotteli nätisti tarkistaessani vielä että kaikki olisi varmasti kunnossa ennen kuin oli aika antaa tammalle merkki lähteä liikkeelle.

Kertulla oli ihanan pehmeä käynti ja nautin tamman askelluksesta sekä talvisista maisemista. Annoin Kertun askeltaa haluamallaan tahdilla ja muutamaan otteeseen pysähdyimme vain katselemaan ja ihmettelemään maisemia sekä auringon kimmellystä kevät hangella. Päästessämme metsäpoluille ja sen auetessa sen verran että mistään hirveästä hankitreenistä ei olisi pelkoa, painoin pohkeeni uudemman kerran valkoisiin kylkiin ja Kerttu siirtyi raviin. Kimo ravaili tyytyväisten pärskähdysten siivittämänä pitkin polkua ja mummohevonen tuntui vain nauttivan maastoilusta yhtä paljon kuin minäkin. Polun tullessa päätökseen siirsin tamman takaisin käyntiin ja annoin sille vähän pidempää ohjaa, ennen kuin jatkoimme reitin sille osalle, joka veisi meidät takaisin tallille. Otimme vielä yhden ravipätkän kotiinpäin, ennen kuin Kerttu sai vain kävellä pitkin ohjin lopun matkaa ja laskeuduttuani tamman selästä tallin pihassa näytti ratsuni hyvin tyytyväiseltä maastolenkkiin.

Ennen kuin suuntasimme Kertun kanssa takaisin talliin nostin jalustimet ja löyhäsin vyötä. Huolellisen hoitohetken jälkeen kimo pääsi jatkamaan päiväuniaan tarhaan.