Helmiahon Elmeri

Päiväkirja

☆ 14.07.2019, Maastoilua (kirjoittanut: Dimma)

Olimme sopineet meean kanssa, että menisimme hieman maastoilemaan. Oma ratsuni oli kuitenkin sairastunut, joten meea ehdotti, että ottaisin yhden hänen hevosistaan sen sijaan, että raahaisin meiltä yhden. Tämä sopi minulle loistavasti, sillä en tiennyt, minkä hevosen olisin ottanut mukaani. Saavuin Helmiahoon ja meea odottelikin minua jo tallissa. Nainen kertoi, että ratsunani tulisi olemaan voikko suomenhevosori Elmeri. Ori olisi kuulemma kovinkin tukeutuva, mutta totesin, että meillä menisi varmasti hyvin. Hoidimme ratsumme kuntoon ja Elmeri vaikutti erittäin kiinnostavalta. Se oli kuin koiranpentu. Ja sehän oli minulle tuttua, sillä oma koirani oli tällä hetkellä hieman yli puoli vuotta vanha. Aivan kakara ja mammanpoika siis.

Maastoon lähtiessämme Elmeri tuntui hieman hermoilevan, mutta yritin antaa sille selkeitä käskyjä ja rauhoittelin omat hermoni. Tuntui, että orin hermostus tarttui minuun ja toisinpäin. Siinä oltiinkin sitten kiertämässä kehää. Aloitimme maastoretken reippaalla käynnillä, jonka jälkeen laitoimme hieman isompaa vaihdetta sisään. Voikko ori tuntui toimivan kohtuullisen hyvin, kunhan olin itse tarkka avuissani. Kuulemma maastoilu ei ollut Elmerin lempihommaa ja kyllä sen näkikin. Se oli hieman haluton menemään halutulla tahdilla ja se kyttäsi ympäriinsä hermostuneen oloisesti. Yritin rauhoitella oria hieman enemmän ja se tuntui hieman antautuvan tahtooni. Maastoilumme sujui siis yllättävänkin hyvin, eikä mitään hermostumista pahempaa tapahtunut. Tallille palattuamme hoidimme hevoset kuntoon, jonka jälkeen meea tarjosi minulle vielä kahvit ja pullat.

☆ 11.04.2020, Elmeriä paijailemassa (kirjoittanut: Bella)

Pieni voikko suomenhevosori katseli minua koiranpentumaisesti. Se vaikutti niin kovin reppanalta, ja mielestäni nimi Elmeri sopi sille paremmin kuin hyvin. Vaikka olin sille kokonaan uusi tuttavuus, se otti minut hyvin vastaan. Päädyin hoitamaan oria käytävällä ja pitämään sen kanssa oikein kunnollisen puunaushetken. Elmerillä ei näyttänyt olevan mitään sitä vastaan, vaikka se vilkuilikin jotenkin arasti kaikkea ympärillään.

Aluksi kaikki sujui oikein hyvin, harjasin ensin kumisualla vaaleaa karvaa ja irrotin näin karvasta pinttynyttä likaa. Elmeri seisoskeli kiltisti paikallaan, vaikka vilkuilikin aina sivusilmällä kaikkea tallissa tapahtuvaa. Vaihtaessani harjaa pölyharjaksi, se tapahtui. Joku pahaa aavistamaton tallityttö avasi oven voimakkaasti ja vieressäni seisova ori näytti hyppäävän kattoon. En tiedä olinko järkyttyneempi siitä, että hevonen pelästyi moista, vai siitä, että se loikkasi melkein kirjaimellisesti syliini. En kyennyt heti aloittamaan harjaamista uudelleen, vaan sain jonkin tovin rauhoitella perin pohjin säikähtänyttä hevosta.

Kun tilanne viimein oli rauhoittunut, saatoin jatkaa orin harjaamista. Elmeri vilkuili edelleen ympärilleen aika paljon, mutta reppana vaikutti jo selvinneen edellisestä säikähdyksestään. Jotenkin tunsin orista huokuvan epätoivon ja jäin harjauksen jälkeen vain silittelemään sitä. Elmeri vaikuttikin haluavan painautua kissanpennun lailla syliin, mutta valitettavasti se oli siihen hieman turhan kookas. Puhelin orille kaikkea mukavaa, yrittäen saada sen rentoutumaan hieman. Saatoin onnistuakin, sillä lopulta ori huokaisi raskaasti ja painoi päänsä syliini. Taisi olla raskasta olla niin pieni ja arka.

Valmennukset

☆ 19.03.2019, Kouluvalmennus (kirjoittanut: Nerita)

Voihan voikot suomenhevoset! Ja vielä kun se oli pienhevosmallia, Helmiahon Elmeri näytti jo kaukaa suloiselta tapaukselta muhkean otsatukkansa kanssa. Mä olin tullut pitämään Elmerille ja tämän ratsastajalle kouluvalmennusta ja me vaihdettiinkin muutama sananen siitä, millainen Elmeri on ja mitä tarvitsisi harjoitella. Kun ratsukko teki vielä hetken itsenäisesti hommia, mä sain huomata, että ratsastaja ei valehdellut sanoessaan orin tarvitsevan paljon tukea. Me pidettäisiin tänään jutut helppoina ja simppeleinä, vaikka ilmeisesti kyllä Elmeri osasi. Homma aloitettiin ihan perinteisellä pohkeenväistöllä käynnissä uraa pitkin. Seinästä saataisiin alkuun toiselle tukea, jotta ratsastajan homma helpottuisi alkuun.

Elmeri väisti kyllä, mutta se oli kamalan epävarman oloinen. Mä kehoitinkin ratsastajaa tukemaan vielä vähän enemmän ulkopohkeella, sillä se näytti ratsastajalla irtoavan helposti. Se näyttikin helpottavan orin oloa ja väistöt paranivat entisestään. Kun käynnissä sujui, otettiin muutamat pätkät vielä ravissa. Ratsukko sai pitää pienen kävelypaussin, jonka jälkeen jatkettiin edelleen väistöillä. Nyt vain väistöt siirrettiin lävistäjille, joissa ei ollut sitten enää seinän tukea. Ratsastaja joutuikin tukemaan Elmeria aivan eri tavalla, kun oltiin avonaisessa kohdassa. Voikko kuitenkin suoriutui hienosti ja uskallettiin siirtyä lävistäjilläkin raviväistöihin. Ratsastajalla oli ensin hieman avut hukassa, joten Elmeri meinasi hermostua. Ratsukko sai kuitenkin paketin kasaan, mutta paras ote oli jo hieman menetetty. Laukkatyöskentely tai muut tehtävät jätettiin tältä kerralta välistä ja ratsukko sai lopetella onnistuneen, siistin väistön jälkeen.

☆ 26.03.2019, Kouluvalmennus (kirjoittanut: Nerita)

Toistamiseen mä lähdin Helmiahoon valmentamaan koulun parissa paikan omaa kasvattia Helmiahon Elmeriä. Voikko oli suloinen, mutta vähän haastava tapaus ratsastaa ja miettiä, mitä tehtäviä keksisi. Ratsukko oli jo maneesissa verryttelemässä, kun mä saavuin paikalle. Seuratessani hetken näiden menoa, ei Elmeri näyttänyt ihan niin hermostuneelta, vaan itseasiassa jopa sellaiselta, että tänään voitaisiin kokeilla vähän jotain erilaisempaa. Kun ratsukko oli verrytellyt, he saivat jatkaa verryttelyä tekemällä pitkillä sivuilla avotaivutusta ja pohkeenväistöä, aina jompaa kumpaa. Tänäänkin Elmeri vaati tukea, mutta ratsastaja oli varmemman oloinen ja se tarttui voikkoon oriin.

Kun kaasu, jarru ja ohjaus näytti toimivan, siirryttiin laukkaan. Pitkän sivun alusta, kun hevonen oli suora, nostettiin vastalaukka. Jotta Elmeriltä ei vaadittaisi heti liikaa, oli tarkoitus mennä vain pitkä sivu, eikä vielä kulmia. Ensimmäisellä yrityksellä avut eivät olleet tarpeeksi selkeät, joten Elmeri nosti myötälaukan. Ratsukko kuitenkin laukkasi pitkän sivun ja seuraavalla sivulla uusi yritys, tällä kertaa selvemmin avuin. Korjaaminen Elmerin tapauksessa olisi voinut johtaa siihen, että mistään ei tulisi enää mitään. Uudella yrityksellä nousikin jo vastalaukka. Kun vastalaukka nousi varmasti, jatkettiin kulman läpi vastalaukassa. Ja kun se sujui, mentiin vielä seuraavakin kulma. Elmeri teki hienosti töitä, joten taas lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen, jotta orille jäisi valmennuksesta taas hyvä fiilis. Oli kyllä omalla tavallaan mielenkiintoista valmentaa niin epävarmaa ratsua, mutta onneksi niitä ei nyt ihan joka päivä tullut vastaan.